Ljudmyla Denisova
| Ljudmyla Denisova | |
|---|---|
 |
|
| Verh’ovna Radan ihmisoikeusvaltuutettu | |
|
15. maaliskuuta 2018 – 31. toukokuuta 2022
|
|
| Edeltäjä | Valerija Lutkovska |
| Seuraaja | Dmytro Lubinets |
| Ukrainan sosiaaliministeri | |
|
27. tammikuuta 2014 – 2. joulukuuta 2014
|
|
| Pääministeri | Arseni Jatsenjuk |
| Edeltäjä | Natalija Korolevska |
| Seuraaja | Pavlo Rozenko |
| Ukrainan työ- ja sosiaaliministeri | |
|
18. joulukuuta 2007 – 11. maaliskuuta 2010
|
|
| Pääministeri | Julija Tymošenko |
| Edeltäjä | Myh’ailo Papijev |
| Seuraaja | Vasyl Nadraha |
| Kansanedustaja | |
|
2006–2007, 2012–2014, 2014–2018
|
|
| Ryhmä/puolue | Julija Tymošenkon ryhmittymä (2006–2007), Batkivštšyna (2006–2007, 2012–2014), kansanrintama (2014–2018) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1960 Arkangeli, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus |
 Ukraina |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansanrintama |
| Muut puolueet | Batkivštšyna (2005–2014) |
Ljudmyla Leontijivna Denisova (ukr. Людмила Леонтіївна Денісова; s. 6. heinäkuuta 1960 Arkangeli, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto)[1][2] on ukrainalainen poliitikko ja maan entinen ihmisoikeusvaltuutettu. Hänet irtisanottiin toukokuussa 2022, kun hän ei voinut osoittaa todeksi väitteitään venäläisten tekemistä ukrainalaisten raiskauksista. Ukrainalainen verkkolehti Ukrajinska pravda on tutkinut väitettyjä tapauksia. Verkkolehti tutki myös Denisovan tyttären Oleksandra Kvitkon toimia. Kvitko toimi hätäapupuhelinlinjan psykologina, ja tietoja raiskauksista Denisovalle tuli häneltä. Puhelinlinjan toiminnassa oli epäselvyyksiä, ja se on lakkautettu.[3]
Denisova syntyi Venäjällä Arkangelissa. Hän valmistui vuonna 1978 Arkangelin pedagogisesta oppilaitoksesta lastentarhanopettajaksi. Vuosina 1979–1989 hän työskenteli lastentarhanopettajana sekä Arkangelin alueoikeudessa oikeussihteerinä, kanslistina ja konsulttina. Vuosina 1982–1989 hän opiskeli Leningradin valtionyliopistossa oikeustiedettä ja vuosina 1993–1995 Tavrijan yrittäjyys- ja oikeustieteellisessä instituutissa laskentatoimea. Vuosina 1990–1991 hän toimi Ukrainan Komsomolin Krimin aluekomitean oikeudellisena konsulttina. Vuosina 1993–1998 hän toimi Ukrainan eläkerahaston Krimin aluejohtajana.[4][5]
Vuonna 1998 Denisova nimitettiin Krimin autonomisen tasavallan talousministeriksi, ja vuosina 1998–2001 hän toimi tasavallan valtiovarainministerinä. Vuonna 2001 hänet nimitettiin Ukrainan valtiovarainministeriön Krimin aluejohtajaksi. Vuosina 2000–2006 hän istui Krimin autonomisen tasavallan korkeimmassa neuvostossa. Vuoden 2002 parlamenttivaaleissa Denisova pyrki Ukrainan parlamenttiin Verh’ovna Radaan Krimin 8. vaalipiiristä riippumattomana ehdokkaana, muttei tullut valituksi. Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa hänet valittiin Verh’ovna Radaan Julija Tymošenkon ryhmittymän listan 115. ehdokkaana. Seuraavan vuoden vaaleissa hänet valittiin saman ryhmittymän listan 71. ehdokkaana. Vaalien jälkeen hänet nimitettiin Julija Tymošenkon hallitukseen työ- ja sosiaaliministeriksi, jossa virassa hän toimi vuoteen 2010 asti.[4][5]
Vuonna 2010 Denisova pyrki uudelleen Krimin alueparlamenttiin Batkivštšyna-puolueen listan kärkiehdokkaana, mutta puolue ei saavuttanut äänikynnystä. Vuoden 2012 parlamenttivaaleissa Denisova valittiin Verh’ovna Radaan Batkivštšynan listan 38. ehdokkaana. Helmikuussa 2014 hänet nimitettiin Arseni Jatsenjukin hallitukseen sosiaaliministeriksi. Saman vuoden parlamenttivaaleissa hänet valittiin Verh’ovna Radaan kansanrintaman listan 15. ehdokkaana.[4][5]
Maaliskuussa 2018 Verh’ovna Rada valitsi Denisovan Verh’ovna Radan ihmisoikeusvaltuutetuksi,[4] minkä myötä hän erosi kansanedustajan toimesta.[6] Toukokuussa 2022 parlamentti erotti 234 äänellä Denisovan ihmisoikeusvaltuutetun virasta. Syynä erottamiselle oli Denisovan huono suoriutuminen tehtävässään: hän ei esimerkiksi osallistunut humanitääristen käytävien tai vankienvaihtojen organisointiin. Denisova itse pitää erottamistaan aiheettomana ja lainvastaisena.[7] Huhtikuussa 2022 Iryna Venediktova kertoi, ettei Denisova ollut välittänyt syyttäjänvirastolle tietoja raiskauksista, joista tämä oli kirjoittanut sosiaalisessa mediassa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fabrizio Capecelatro: Lyudmyla Denisova, chi è l’ex ministra e commissario per i diritti umani dell’Ucraina? La Notizia. 17.5.2022. Viitattu 30.6.2022. (italiaksi)
- ↑ Денісова Людмила Леонтіївна LB.ua. Viitattu 30.6.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Turtiainen, Suvi: Ukrainalaislehti: Irtisanottu ihmisoikeusvaltuutettu saattoi valehdella raiskauksista Yle.fi, uutiset. 30.6.2022. Viitattu 30.6.2022.
- ↑ a b c d Денісова Людмила Леонтіївна LB.ua. Arkistoitu 3.6.2023. Viitattu 3.6.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d Денісова Людмила Леонтіївна ПолітХаб. Arkistoitu 3.6.2023. Viitattu 3.6.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Постанова Верховної Ради України «Про дострокове припинення повноважень народного депутата України Денісової Л.Л.» zakon.rada.gov.ua. 15.2.2018. Arkistoitu 3.6.2023. Viitattu 3.6.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Tšervonenko, Vitali: Денісову звільнили з посади омбудсмена. За що і чи це законно BBC News Україна. 31.5.2023. Arkistoitu 3.6.2023. Viitattu 3.6.2023. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ljudmyla Denisova Wikimedia Commonsissa
