Lippisch P.12

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
P.12
Li. P.12 versio III
Li. P.12 versio III
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Valmistaja Lippisch
Suunnittelija Alexander Lippisch
Valmistusmäärä 0 kpl
Li P.12 versio IV

Lippisch P.12 oli toisen maailmansodan aikainen ramjetillä varustettu saksalainen hävittäjälentokone. Lentokoneesta suunniteltiin neljä eri versiota.

Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Lippisch suunnitteli P.12: n vuonna 1944. Koneen oli tarkoitus olla pieni, simppeli ja kykenevä ylisoonisiin nopeuksiin. Kone oli yksipaikkainen ja siinä oli myös deltasiivet. Aseistuksena oli myös kaksi MG 151/20 tykkiä. Moottorina toimi yksittäinen nestemäistä polttoainetta käyttävä ramjetti[1], jonka ilmanottoaukko sijaitsi koneen nokassa. Suutin sijaitsi sivuvakaimen alapuolella, rungon takaosassa. Koneeseen olisi asennettu väliaikaiset rakettimoottorit, tai se olisi tiputettu korkealta emoaluksesta, jotta se olisi saatu ramjetin toimimista edellyttäville nopeuksille.

Koneen ensimmäinen versio (I) muistutti ulkonäöltään Me 163 hävittäjää, ja oli miehittämätön testirunko. Koneen toisen version (II) runko oli leveämpi, ja täten jättäen tilaa myös pilotille. Tämän version tuulitunnelitestaus osoitti lentokoneen aiheuttavan liikaa ilmanvastusta saavuttaakseen ylisooniset nopeudet vaurioitumatta. Tämän seurauksena suunniteltiin koneen kolmas versio.

Koneen kolmas versio (III) sisälsi useita aerodynaamisia parannuksia, kuten ilmanottoaukon muotoileminen pyöreästä soikiomaisemmaksi. Myös siivet ja evä uudistettiin. Koneen laskutelineinä toimivat yksi sisäänvedettävä rengas rungon keskellä, sekä deltasiipien vahvistetut alaspäin taivutetut kärjet, jotka toimivat jalaksina.

Koneen viimeinen ja neljäs versio (IV), joka tunnetaan myös nimellä Lippischin Ääntä Nopeampi Lentävä Siipi (eng. Lippisch Supersonic Flying Wing) oli kolmatta versiota litteämpi, ja siinä oli pienempi pyrstö, sekä yksinkertaisempi soikea ilmanottoaukko. Lentokonetta ohjattiin makuuasennossa ja koneessa oli neljä hydraulisesti ohjattavaa laippaa. Laskutelineet muodostuivat kolmesta sisäänvedettävästä jalaksesta. Projekti keskeytettiin Saksan antauduttua toukokuussa 1945.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.nurflugel.com/Nurflugel/Lippisch_Nurflugels/p-12/body_p-12.html nurflugel.com.
  2. Jean-Denis G.G. Lepage: Aircraft of the Luftwaffe, 1935-1945: An Illustrated Guide, s. 299-300. McFarland, 2009.