Lievä kognitiivinen heikentyminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lievä kognitiivinen heikentyminen on syiltään, oirekuvaltaan ja ennusteeltaan monimuotoinen oireyhtymä. Se on normaalin kognitiivisen suoriutumisen ja dementiatasoisen kognitiivisen heikentymisen väliin sijoittuva tila, joka voi olla korjautuva tai edetä Alzheimerin taudin tai muistisairauden kriteerit täyttäväksi tilaksi. Tila voi myös pysyä vakaana. Jos lievä kognitiivinen heikentyminen on korjautuvaa, sen taustalla voi olla esimerkiksi masennus, aistivaje tai antikolinerginen lääkitys. Myös aivoverenkierron muutokset voivat selittää lievän kognitiivisen heikentymisen.[1]

Lievä kognitiivinen heikentyminen on todennäköisemmin muistisairautta edeltävä vaihe, mikäli ikä on korkeampi, heikentyminen on laaja-alaisempaa, käytösoireita esiintyy ja omatoimisuus on vähentynyt. Myös ohimolohkossa esiintyvä atrofia ja selkäydinnesteen merkkiaineiden muutokset ovat etenemistä ennakoivia tekijöitä. Lievä kognitiivinen heikentyminen ei ole tarkkarajaisesti määritelty käsite eikä luotettavien viitearvojen määrittäminen ole ongelmatonta, koska monet sairaudet ja lääkitykset vaikuttavat aivotoimintaan. Omatoimisuuden lievän muutoksen ja dementiatasoisen kognitiivisen heikentymisen välinen rajanveto on vaikeaa. Lievään kognitiiviseen heikentymiseen viittaavia tekijöitä voivat olla muistiongelmien lisäksi tarkkaavaisuuden, toiminnanohjauksen ja kielellisten toimintojen muutokset. Mitä laaja-alaisempia lievät kognitiiviset ongelmat ovat, sitä todennäköisemmin kyse on lievästä dementiasta tai muistisairauden prekliinisestä vaiheesta. Lievän kognitiivisen heikentymisen yhteydessä masennus, ahdistuneisuus, apaattisuus ja ärtyneisyys ovat yleisempiä kuin kognitiivisesti normaalisti suoriutuvilla.[1]

Lievää kognitiivista heikentymistä käytettiin käsitteenä tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1991. Käsite tuli tunnetummaksi vuonna 1995 Mayo Clinicin kuvaamana. Kuopiossa 2000-luvun alkuvuosina laskettiin lievän kognitiivisen heikentymisen esiintyvyydeksi 5,3–6,1 %, mutta vain 3,6 % niillä, joilla ei ole tiedossa olevaa aivojen toimintaan vaikuttavaa sairautta. Koska lievä kognitiivinen heikentyminen ei ole mikään tietty sairaus vaan oirekokonaisuus, hoito riippuu taustalla mahdollisesti olevan sairauden luonteesta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tuula Pirttilä, Lievä kognitiivinen heikentyminen - ennusteeltaan heterogeeninen oireyhtymä Duodecim 2008, viitattu 21.8.2023