Liesu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liesu
Cryptogramma crispa2.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Heimo: Liesukasvit Adiantaceae [1] / Sanikkakasvit Pteridaceae
Suku: Liesut Cryptogramma
Laji: crispa
Kaksiosainen nimi

Cryptogramma crispa
(L.) R. Br. ex Hook.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Liesu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Liesu Commonsissa

Liesu eli kähäräliesu (Cryptogramma crispa, syn. Allorus crispus) on pienikokoinen, pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoseutujen yhtäläisitiöinen saniaislaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liesukasvusto.

Monivuotisen liesun maavarsi on lyhyt. Lehti on tyvestään jakautunut lehdiksi ja itiölehdiksi. Itiöpesäkkeettömät lehdet ovat tiheinä kimppuina ja kasvavat 10–25 cm korkeiksi. Lehden lapa on leveänpuikea ja 3–4 kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat 2–4 mm leveitä, pitkulaisia, litteälaitaisia ja kärjestään nyhähampaisia tai liuskaisia. Itiölehdet ovat 2–3 kertaa parilehdykkäisiä. Niiden pikkulehdykät ovat 3–8 mm leveitä ja muodoltaan tasasoukkia tai suikeita. Itiöpesäkeryhmät ovat ehyen, taakäänteisen lehtilaidan suojassa. Suomessa liesun itiöt kypsyvät heinä–elokuussa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liesua tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla, pääasiassa vuoristoalueilla. Euroopassa lajia kasvaa pääasiassa Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla, Skotlannissa, Pohjois-Irlannissa, Alpeilla, Pyreneillä, Kreikan pohjoisosissa, Kaukasuksen alueella ja Uralilla. Aasian puolella liesua kasvaa Keski-Aasian vuoristoseuduilla, paikoin Siperiassa, Kamtšatkan niemimaalla ja Pohjois-Japanissa. Pohjois-Amerikan puolella levinneisyysalue jatkuu Alaskaan sekä Kanadan ja Yhdysvaltain länsi- ja keskiosiin.[3] Suomessa liesua tavataan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Runsaimmin sitä kasvaa Käsivarren Lapin suurtuntureilla. Liesua on kasvanut aikaisemmin hyvin harvinaisena myös Ahvenanmaalla, mutta laji on sittemmin hävinnyt maakunnasta.[4] Viimeinen havainto Ahvenanmaalta on vuodelta 1938 Vårdöstä.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liesulle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat vuoristojen ja tunturipaljakoiden rakkakivikot sekä kallionraot. Laji on kalkinkarttaja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lutukka 21/2005, s. 43.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 47.
  3. Denn virtuella floran: Krusbräken (myös levinneisyyskartta) (ruots.) Viitattu 17.9.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Liesun levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 18.9.2011.
  5. Ålands flora 2010, s. 93.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]