Lidija Fotijeva
Lidija Aleksandrovna Fotijeva (ven. Лидия Александровна Фотиева; 18. lokakuuta (J: 6. lokakuuta) 1881 Rjazan, Venäjä – 25. elokuuta 1975 Neuvostoliitto)[1] oli venäläinen bolševikki ja Vladimir Leninin sihteeri.
Fotijeva kävi koulunsa Rjazanissa ja opiskeli vuodesta 1899 Moskovan konservatoriossa sekä Bestuževin kursseilla Pietarissa. Osallistuttuaan vuonna 1901 opiskelijoiden mielenosoitukseen hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen Permiin. Vuonna 1904 hänet karkotettiin edelleen Samaraan, josta hän pakeni ulkomaille ja liittyi samana vuonna virallisesti bolševikkeihin. Fotijeva työskenteli puolueelle yhdessä Nadežda Krupskajan kanssa ja palasi Venäjälle vuoden 1905 vallankumouksen aikana. Vuonna 1917 Fotijeva työskenteli lyhyen aikaa Pravda-lehdessä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän oli vuosina 1918–1930 Kansankomissaarien neuvoston sekä Työn ja puolustuksen neuvoston sihteerinä ja samanaikaisesti Leninin yksityissihteerinä tämän vuonna 1924 tapahtuneeseen kuolemaan asti.[2][1] Juuri Fotijeva kirjoitti Leninin sanelusta kuuluisan Leninin testamentin vuonna 1922.[3]
Vuodesta 1938 Fotijeva työskenteli Moskovan V. I. Leninin keskusmuseossa. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Kansainvälisen punaisen avun (MOPR) keskuskomiteassa. Hän jäi eläkkeelle 1956.[2] Fotijevalle myönnettiin neljä kertaa Leninin kunniamerkki ja vuonna 1971 Sosialistisen työn sankarin arvonimi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Фотиева Лидия Александровна (venäjäksi) Герои страны. Viitattu 18.6.2019.
- ↑ a b Фотиева Лидия Александровна (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 18.6.2019.
- ↑ Lidiya Fotiyeva, 93, Secretary To Lenin After Revolution, Dies (englanniksi) The New York Times 29.8.1975. Viitattu 18.6.2019.
| ||||||||||||||||||
