Licio Gelli
| Licio Gelli | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. huhtikuuta 1919 Pistoia |
| Kuollut | 15. joulukuuta 2015 (96 vuotta) Arezzo |
Licio Gelli (21. huhtikuuta 1919 Pistoia – 15. joulukuuta 2015 Arezzo) oli italialainen liikemies ja rikollinen. Hän oli Propaganda Due (P2) -vapaamuurariloosin suurmestari ja oli sekaantunut Italian suurimpiin sodanjälkeisiin poliittisiin ja taloudellisiin skandaaleihin.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gelli erotettiin koulusta 17-vuotiaana, ja 1930-luvulla hän liittyi Mussolinin Espanjaan lähettämiin vapaaehtoisiin mustapaitojen joukkoihin, jotka tukivat Francoa Espanjan sisällissodassa. Palattuaan Italiaan hän työskenteli Pistoiassa fasistisessa puolueessa ja liittyi myöhemmin Italian sosiaaliseen tasavaltaan, ja oli siellä yhteyshenkilö fasistihallituksen ja Natsi-Saksan välillä. Sodan jälkeen häntä syytettiin antifasististen partisaanien kiduttamisesta. Hän pakeni Argentiinaan, jossa hän loi yhteyksiä, jotka myöhemmin johtivat hänen ystävyyteensä Argentiinan diktaattorin Juan Perónin kanssa. Palattuaan Italiaan hän työskenteli patjojen jousia valmistaneessa yrityksessä ja nousi nopeasti sen toimitusjohtajaksi ja useiden muiden toisiinsa liittyvien yritysten johtajaksi. Vuonna 1966 Gelli liittyi vanhaan italialaiseen P2-vapaamuurariloosiin, jonka suurmestariksi hän nousi vuonna 1973. Se toimi salaiset yhdistykset kieltävän Italian perustuslain 18 artiklan vastaisesti vuoteen 1981 asti. Toukokuussa 1981 Gellin huvilasta löydettiin poliisiratsian yhteydessä P2:n jäsenluettelo, joka johti yhteen Italian tasavallan historian vakavimmista poliittisista skandaaleista. Järjestön jäsenet pyrkivät ottamaan valtiota salaa haltuunsa luomalla maanalaisen poliittisen järjestelmän. P2-loosia kuvailtiin "valtioksi valtion sisällä". Italian kommunistinen puolue oli 1970-luvulla merkittävä voima, ja Nato-maat pelkäsivät, että Italia voisi olla altis Neuvostoliiton tukemalle vallankaappaukselle. Gellin sanotaan luoneen yhteyksiä Yhdysvaltain tiedustelupalveluun liittoutuneiden Italian miehityksen aikana, ja väitettiin, että P2 olisi saanut rahoitusta CIA:lta. Löytö osaltaan kaatoi Arnaldo Forlanin hallituksen. Gelli tuomittiin 1990-luvun puolivälissä Bolognan verilöylyn tutkinnan häiritsemisestä ja Banco Ambrosianon skandaaliin liittyen sekä kolmen milanolaisen tuomarin panettelusta ja valtiosalaisuuksia sisältävien tietojen hankkimisesta. Häntä syytettiin Roberto Calvin murhasta vuonna 2005. Häntä vastaan nostettiin 2013 uudet syytteet veropetoksesta, ja valtio otti haltuunsa hänen huvilansa, vaikka hän asui siellä kuolemaansa asti.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Licio Gelli, financier - obituary The Telegraph. 16.12.2015. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ a b Gelli, Licio Treccani. 2024. Viitattu 12.5.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Licio Gelli Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
