Levon Ter-Petrosjan
| Levon Ter-Petrosjan | |
|---|---|
 Levon Ter-Petrosjan heinäkuussa 2014. |
|
| Armenian presidentti | |
|
11.11. 1991 – 3.2. 1998
|
|
| Seuraaja | Robert Kotšarjan |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. tammikuuta 1945 Aleppo, Syyria |
| Kansalaisuus | armenialainen |
| Tiedot | |
| Tutkinnot |
Jerevanin valtionyliopisto Leningradin valtionyliopisto |
 Nimikirjoitus |
|
Levon Hakobi Ter-Petrosjan (arm. Լևոն Հակոբի Տեր-Պետրոսյան, ven. Левон Акопович Тер-Петросян, Levon Akopovitš Ter-Petrosjan), s. 9. tammikuuta 1945) oli itsenäisen Armenian ensimmäinen presidentti 1991–1998.
Ter-Petrosjan syntyi Aleppossa Syyriassa syyrianarmenialaiseen kommunistiperheeseen, joka siirtyi 1946 Neuvosto-Armeniaan. Ter-Petrosjan valmistui 1968 Jerevanin yliopistolta ja täydensi opistojaan Leningradissa idäntutkimuksen instituutissa. Hän sai tohtorinarvon 1987. Hän työskenteli Manouk Abeghianin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa sekä Maštoottien muinaisten käsikirjoitusten instituutissa Matenadaranissa.
Hänen poliittinen uransa alkoi 1960-luvulla ja helmikuussa 1988 hän johti Karabah-komiteaa, jonka tavoitteena oli yhdistää Vuoristo-Karabah Armeniaan. Viranomaiset pidättivät sen johtajat joulukuussa 1988 ja heidät pidettiin vangittuna seuraavan vuoden toukokuun loppuun. Ter-Petrosjan oli tämän jälkeen panarmenialaisen kansallisen liikkeen johtajistossa ja myöhemmin sen puheenjohtajana.[1]
Elokuussa 1989 hänet valittiin tasavallan korkeimpaan neuvostoon. 4. elokuuta 1990 hänestä tuli Armenian SNT:n Korkeimman neuvoston puheenjohtaja, eli valtionpäämies.
Hänet valittiin maan presidentiksi 16. lokakuuta 1991[1] ja uudelleen 22. syyskuuta 1996. Uudelleenvalinnan yhteydessä oppositio esitti syytöksiä vaalivilpistä, mutta kansainväliset tarkkailijat tukivat maan johtoa.[2] Hänen kannatuksensa laski myöhemmin kun häntä alettiin syyttää Neuvostoliiton jälkeisestä maan talouden romahduksesta. Erityisesti Armenian vallankumouksellinen liitto (Dašnatsutjun) arvosteli häntä, ja puolue kiellettiin ja sen johtajat vangittiin sen perusteella että johtajat olivat ulkomaalaisia maan lakien vastaisesti.
Ter-Petrosjan kannatti eräitä myönnytyksiä Azarbaidžanille Vuoristo-Karabahin kiistassa rauhansopimuksen saavuttamiseksi, mutta hallituksen ministerit, etenkin pääministeri Robert Kotšarjan kieltäytyivät hyväksymästä kansainvälisten välittäjien neuvottelemia myönnytyksiä. Vuonna 1998 Ter-Petrosjan erosi virastaan Vuoristo-Karabahin kiistan takia.[3]
Syyskuussa 2007 Ter-Petrosjan puhui julkisesti ensimmäisen kerran lähes kymmeneen vuoteen ja arvosteli seuraajaansa Kotšarjania korruptiosta ja ilmoitti ehdokkuudestaan vuoden 2008 vaaleissa. Hän sai virallisten tulosten mukaan 21,5 % äänistä ja sijoittui toiseksi hallituksen tukeman presidenttiehdokkaan pääministeri Serž Sargsjanin jälkeen. Ter-Petrosjan kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja syytti hallitusta tuloksen väärentämisestä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Armenia's Foreign Policy: Basic Parameters of Ter-Petrosyan and Kocharyan Era Turkish Weekly. Arkistoitu 20.10.2013. Viitattu 25.1.2015.
- ↑ Commission Affirms President's Reelection 30.9.1996. LA Times. Viitattu 25.1.2015.
- ↑ Armenia Chief Who Backed Karabakh Pact Quits articles.latimes.com. 4.2.1998. Viitattu 25.1.2015.
- ↑ Armenia PM wins presidency poll 20.2.2008. BBC. Viitattu 25.1.2015.
Levon Ter-Petrosjan (1991–1998) | Robert Kotšarjan (1998–2008) | Serž Sargsjan (2008–2018) | Armen Sargsjan (2018–2022) | Alen Simonyan (2022–2022) | Vahagn Hatšaturjan (2022–)
| ||||||||||||||
