Robert Kotšarjan
| Robert Kotšarjan | |
|---|---|
| Ռոբերտ Քոչարյան | |
 Virallinen muotokuva (1998). |
|
| Armenian presidentti | |
|
9. huhtikuuta 1998 – 9. huhtikuuta 2008
|
|
| Edeltäjä | Levon Ter-Petrosjan |
| Seuraaja | Serž Sargsjan |
| Armenian pääministeri | |
|
20. maaliskuuta 1997 – 10. huhtikuuta 1998
|
|
| Edeltäjä | Armen Sarkissian |
| Seuraaja | Armen Darbinian |
| Artsakhin presidentti | |
|
29. joulukuuta 1994 – 20. marraskuuta 1997
|
|
| Edeltäjä | Karen Baburyan (virkaatekevä) |
| Seuraaja | Leonard Petrosjan (virkaatekevä) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. elokuuta 1954 Stepanakert, Vuoristo-Karabah, Azerbaidžanin SNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | armenialainen |
| Puoliso | Bella Kotšarjan |
| Tiedot | |
| Uskonto | Armenian apostolinen kirkko |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| robertkocharyan.am | |
Robert Sedraki Kotšarjan (arm. Ռոբերտ Սեդրակի Քոչարյան, s. 31. elokuuta 1954) oli Armenian toinen presidentti vuosina 1998–2008. Hän oli myös Vuoristo-Karabahin presidenttinä 1994–1997 ja Armenian pääministerinä 1997–1998.[1]
Tausta ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotšarjan on kotoisin Stepanakertista, Vuoristo-Karabahin pääkaupungista, joka kuului Azerbaidžanin neuvostotasavaltaan. Hän palveli Neuvostoliiton armeijassa 1972–1974 ja valmistui Jerevanin polyteknillisestä instituutista sähkötekniikan osastolta erinomaisin arvosanoin 1982.[2] Hän oli poliittisesti aktiivinen ja liittyi kommunistipuolueeseen ja toimi silkkitehtaiden komiteassa 1987–1989. Hän erosi puolueesta 1989.
Kotšarjan on naimisissa Bella Kotšarjanin kanssa. Parilla on kolme lasta ja seitsemän lastenlasta.[3]
Poliittinen ura Artsakhissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotšarjan toimi Karabahin komiteassa, jonka tavoitteena oli irrottaa armeenien asuttama Vuoristo-Karabah Azerbaidžanista. Hänet valittiin edustamaan Karabahia Armenian korkeimpaan neuvostoon 1989–1994 ja nimettiin sen presidiumiin. Vuonna 1991 hänet valittiin Vuoristo-Karabahin korkeimpaan neuvostoon. Kun Vuoristo-Karabahin sota puhkesi vuonna 1992 Kotšarjan nimettiin Karabahin puolustuskomitean johtoon ja maan pääministeriksi. Vastahyökkäyksen jälkeen Karabah hallitsi aluettaan ja ympäröiviä alueita. Joulukuussa 1994 Vuoristo-Karabahin korkein neuvosto valitsi hänet vasta luotuun tasavallan presidentin tehtävään.[2]
Poliittinen ura Armeniassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotšarjan muutti Jerevaniin vuonna 1997 ja oli tuolloin vielä melko kokematon Armenian politiikassa.[4]
Armenian presidentti Levon Ter-Petrosjan nimitti sotasankari Kotšarjanin Armenian pääministeriksi 20. maaliskuuta 1997. Azerbaidžanissa tekoa pidettiin provokaationa. Ter-Petrosjan ilmoitti syyskuussa 1997 hyväksyvänsä ETYJin rauhansuunnitelman, joka edellytti armenialaisten vetäytymistä puskurivyöhykkeeltä Vuoristo-Karabahin ulkopuolelta. Kotšarjanin johtamat kansallismieliset arvostelivat suunnitelmaa ja monet tasavaltalaisblokin edustajista kääntyivät presidenttiä vastaan. Suosionsa menettänyt Ter-Petrosjan erosi 3. helmikuuta 1998, jolloin Kotšarjanista tuli virkaatekevä presidentti.
Kotšarjanin asettuminen ehdokkaaksi Armenian presidentinvaaleissa herätti kritiikkiä, koska hän oli vain vastikään saanut Armenian passi ja kertoi myös olevansa edelleen Artsakhin kansalainen.[5] Hänellä oli kuitenkin Armenian asevoimien ja Dašnaks-puolueen tuki.[1]
Ylimääräiset presidentinvaalit järjestettiin 16. maaliskuuta 1998. Ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon pääsivät Kotšarjan ja Karen Demirtšjan. Kotšarjan voitti 30. maaliskuuta toisen kierroksen. Hänet valittiin uudelleen 5. maaliskuuta 2003.
Kotšarjan jatkoi neuvotteluja Azerbadžanin İlham Əliyevin kanssa Vuoristo-Karabahin tilanteesta. Hän ei kuitenkaan kannata ETYJin kehittelemää rauhansuunnitelmaa. Hän on ehdottanut yhteistyön tiivistämistä IVY:n maiden kanssa ja yhtenäistänyt Vuoristo-Karabahin ja Armenian taloutta ja koulutusta. Kotšarjanin hallitus on vaatinut Turkkia tunnustamaan armenialaisten kansanmurhan 1915.
Kotšarjanin kaudella Armenian talous kasvoi huomattavaa tahtia ja köyhyys pieneni 55 prosentista 26 prosenttiin.[4]
Vaalit seuraavan presidentin valitsemiseksi järjestettiin 19. helmikuuta 2008. Voittajaksi julistettiin pääministeri Serž Sargsjan, joka sai ensimmäiselle kierroksella yli puolet äänistä. Opposition edustajat kiistivät tuloksen ja järjestivät mielenosoituksia, kunnes 1. maaliskuuta 2008 Kotšarjan määräsi maahan poikkeustilan.[6] Yhteenotossa poliisin ja mielenosoittajien välillä sai surmansa kahdeksan ja panssarivaunut tuotiin pääkaupungin kaduilla pitämään yllä järjestystä.[7]
Presidenttikausien jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotšarjan on jatkanut politiikassa myös jätettyään presidentin viran. Vuoden 2026 parlamenttivaaleissa hän on Armenia-nimisen vaaliliiton pääministeriehdokas.[8]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Artsakhin sankari (Artsakh)
Kunniaritarikunnan ritari (Georgia)
Vapahtajan ritarikunnan suurristi (Kreikka)
Kunnialegioonan suurristi (Ranska)
Setripuun ritarikunnan suurristi (Libanon)
Valkoisen Kotkan ritarikunnan ritari (Puola, 2004)[9]
_ribbon.svg){kind=small}
Lähde:[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Robert Kocharian | Biography, Politician, & Facts Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 14.4.2026. Viitattu 14.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 The second President of the Republic of Armenia The President of the Republic of Armenia. Arkistoitu 10.2.2026. Viitattu 14.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Family 2026. Robert Kocharyan official website. Viitattu 14.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 The Kocharian Legacy: Turbulent Beginning, Violent End AGBU. Viitattu 14.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Robert Kocharian - Armenia's new president? BBC News. Viitattu 14.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Armenian mielenosoituksissa kahdeksan kuollutta Yle Uutiset. 1.3.2008. Viitattu 14.5.2026.
- ↑ Panssarit partioivat Jerevanin kaduilla - HS.fi - Ulkomaat Helsingin Sanomat. Arkistoitu 4.3.2008. Viitattu 14.5.2026.
- ↑ Armenia ex-president, “Hayastan” bloc PM candidate Robert Kocharyan: We are entering very difficult and risky period, TRIPP project won’t work Armenia News. 2026. Viitattu 14.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Postanowienie Prezydenta Rzeczypospolitej Polskiej z dnia 30 sierpnia 2004 r. o nadaniu orderu Kancelaria Sejmu RP. Arkistoitu 11.4.2025. Viitattu 14.5.2026. (puolaksi)
- ↑ Исторический очерк - Бывшие премьер-министры Правительство Республики Армения. Viitattu 14.5.2026. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.president.am/ (englanniksi) (venäjäksi) (armeniaksi)
Levon Ter-Petrosjan (1991–1998) | Robert Kotšarjan (1998–2008) | Serž Sargsjan (2008–2018) | Armen Sargsjan (2018–2022) | Alen Simonyan (2022–2022) | Vahagn Hatšaturjan (2022–)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
