Les chrysanthèmes

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Les chrysanthèmes
Хризантемы, Hrizantemy
Vera Karallin krysanteemitanssi.
Vera Karallin krysanteemitanssi.
Ohjaaja Pjotr Tšardynin
Käsikirjoittaja Pjotr Tšardynin
Tuottaja Aleksandr Hanžonkov
Säveltäjä Juri Bakaleinikov
Kuvaaja Boris Zavelev
Pääosat Vera Karalli, Ivan Mozžuhin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Venäjä
Tuotantoyhtiö A. Hanžonkov & Co.
Ensi-ilta 4. marraskuuta 1914 (Venäjä)
15. helmikuuta 1915 (Suomi)
Kesto 1140 metriä (Venäjä)
1000 metriä (Suomi)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Les chrysanthèmes (ven. Хризантемы, Hrizantemy) on vuonna 1914 valmistunut venäläinen mykkäelokuva. Pjotr Tšardyninin ohjaaman melodraaman pääosia esittävät Vera Karalli ja Ivan Mozžuhin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahjakas balettitanssija Vera Aleksejevna Nevolina rakastaa Vladimiria (suomalaisessa versiossa Igoria[1]), jonka tunteet viilenevät pian. Velkaantunut Vladimir tarvitsee kipeästi rahaa, eikä Veran korujen myyminen auta pitkään. Vladimir löytää rikkaan leskirouvan ja ryhtyy puuhaamaan avioliittoa tämän kanssa. Rakastettunsa petoksesta masentunut Vera juo myrkkyä ja tanssii viimeisen krysanteemitanssinsa Vladimirin ja tämän morsiamen katseiden alla. Yleisö puhkeaa suosionosoituksiin, mutta Vera makaa jo kuolleena rakastamiensa kukkien keskellä. Muutaman päivän kuluttua katuva Vladimir tuo hänen haudalleen kukkakimpun.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vera Karalli  … balettitanssija Vera Aleksejevna Nevolina  
 Ivan Mozžuhin  … Vladimir  
 Raisa Reizen  … leskirouva  
 Sofja Goslavskaja  … balettikuoron jäsen  
 Lidija Tridenskaja  … naittajaeukko  
 Aleksandr Heruvimov  … teatterin virkailija[2][3]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandr Hanžonkovin yhtiön tuottama Les chrysanthèmes mainitaan usein Bolšoi-teatterin ensitanssijattaren[4] Vera Karallin ensimmäisenä elokuvaroolina[2][3]. Päähenkilön yhteyttä kuuluisaan tanssijaan korostavat sama etu- ja isännimi sekä Karallin paljon puhuttu rakkausjuttu laulaja Leonid Sobinovin kanssa, joka päättyi miehen naitua rikkaan seurapiirinaisen[5].

Aikalaiskriitikot kiittivät tunteisiin vetoavan elokuvan tarinaa, ohjausta ja näyttelijäsuorituksia[2]. Karallista tuli pian yksi 1910-luvun venäläisen mykkäelokuvan suurimmista tähdistä. Viehättävä ja sulavaliikkeinen tanssija sopi erityisen hyvin ohjaaja Jevgeni Bauerin koristeelliseen tyyliin, mutta elokuvatutkija Romil Sobolevin mukaan hän ei ollut kovin syvällinen draamanäyttelijä. Keisarillisten balettiteatterien muita tähtiä kiellettiin pian esiintymästä elokuvissa, mutta Karallin kohdalla säännöstä tehtiin poikkeus, koska hän oli suuriruhtinas Dmitri Pavlovitšin rakastajatar.[4]

”Kauniin ja pehmeäliikkeisen” Karallin ”runollista ja lennokasta” elokuvaa[1] esitettiin Helsingin Esplanad-teatterissa helmikuussa 1915[6]. Tamperelaisen Kansan Lehden mukaan ”mitä mielenkiintoisemmin esitetyn kuvan” näytteleminen oli ”harvinaisen hyvää” [7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Esplanad-elokuvateatterin ohjelma ja juoniselostus. Biograafilehti, 14.2.1915, nro 0, s. 9–10. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c d Veliki Kinemo: Katalog sohranivšihsja igrovyh filmov Rossii (1908–1919). Katalog, s. 225–227. Moskva: Novoje literaturnoje obozrenije, 2002. ISBN 5-86793-155-2.
  3. a b Višnevski, Ven.: Hudožestvennyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (filmografitšeskoje opisanije), s. 51. Moskva: Goskinoizdat, 1945.
  4. a b Sobolev, R.: Ljudi i filmy russkogo dorevoljutsionnogo kino, s. 148–152. Moskva: Iskusstvo, 1961.
  5. Graštšenkova, I. N.: Kino Serebrjanogo veka: Russki kinematograf 10-h godov i kinematograf Russkogo posleoktjabrskogo zarubežja 20-h godov, s. 284. Moskva: A. A. Možajev, 2005. ISBN 5-85302-404-3.
  6. Esplanad-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 14.2.1915, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  7. Elävät kuvat. Kansan Lehti, 20.3.1915, s. 3. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]