Leoš Janáček

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leoš Janáček
Leoš Janáček vaimonsa Zdenka Schulzován kanssa.
Leoš Janáček vaimonsa Zdenka Schulzován kanssa.
Henkilötiedot
Syntynyt 3. heinäkuuta 1854
Hukvaldy
Kuollut 12. elokuuta 1928 (74 vuotta)
Ostrava
Ammatti säveltäjä
Muusikko
Tyylilajit ooppera, romantiikka, kansanmusiikki
Soittimet urutView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Leoš Janáček [ˈlɛoʃ ˈjanaːtʃɛk][1] (alk. Leo Eugen Janáček; 3. heinäkuuta 1854 Hukvaldy, Itävallan keisarikunta12. elokuuta 1928 Ostrava, Tšekkoslovakia) oli tšekkiläinen säveltäjä. Omaleimaisen tyylin luonutta Janáčekia arvostetaan erityisesti oopperasäveltäjänä. Hänen tuotantoonsa kuuluu lisäksi muun muassa Sinfonietta, sinfonisia runoelmia ja Glagoliittimessu. [2]

Säveltäjänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janáček syntyi vaatimattomasti toimeen tulevaan opettajaperheeseen ja aloitti muusikonuransa kuoropoikana Brnossa. Hän opiskeli musiikkia Prahassa ja Leipzigissä. Vuonna 1881 hän palasi Brnoon, johon hän perusti myöhemmin Brnon konservatoriona tunnetun oppilaitoksen. [2]

Janáčekin varhaistuotanto on pääasiassa romanttista, mutta myöhemmin hän sai vaikutteita lisäksi määriläisestä ja slovakialaisesta kansanmusiikista. Oopperasäveltäjistä hän piti esikuvanaan venäläistä Modest Musorgskia. Oopperassa Jenůfa hän käytti hyväkseen tutkimuksiaan puhekielen intonaatiosta ja loi näin omaperäisen sävelkielen. Teos sai kantaesityksensä Brnossa, mutta vasta esitys Prahassa 1916 kohotti hänet kansainväliseen maineeseen. Hän tapasi pian sen jälkeen Kamila Stösslován, jolta hän sai inspiraation useisiin myöhäistuotantonsa teoksiin. [2]

Huomattavan osan päätuotannostaan Janáček sävelsi viimeisten elinvuosiensa aikana, vuodesta 1916 alkaen. Sinfonietta sai kantaesityksensä Prahassa vuonna 1926, ja Taras Bulba -rapsodian säveltäjä kirjoitti 1918. Janáčekin esitetyimpiin oopperoihin kuuluva Ukonilma (Káťa Kabanová) kantaesitettiin vuonna 1921. Janáček oli kiinnostunut venäläisestä kirjallisuudesta, josta hän sai aiheen moniin teoksiinsa.[3]

Janáček kapinoi teoksissaan musiikin klassisia muotoja ja sinfonista kehittelyä vastaan. Sen sijaan häntä innostivat ihmisääni ja lyyrinen näyttämötaide. Temperamentiltaan hän oli impulsiivinen ja kiihkeä, mikä näkyy hänen teostensa teemojen lyhyytenä, toistoina, kontrasteina ja profilointien voimana. Hänen oopperoidensa aiheet kertovat säveltäjän herkkyydestä inhimillistä kärsimystä kohtaan, mutta niissä ei unohdeta huumoriakaan. Hänen parhaat saavutuksensa ovat Glagoliittimessu, joka pohjautuu muinaisslaavilaiseen tekstiin, ja Dostojevskin Muistelmia kuolleesta talosta -romaaniin perustuva ooppera Kuolleesta talosta. Janáčekin laajempaa menestystä rajoittaa se, että teokset ovat tšekinkielisiä ja niiden ymmärtäminen on vahvasti sidoksissa kielen osaamiseen. [2]

Vuonna 1928 Janáček vilustui vakavasti ja sairastui keuhkokuumeeseen, johon hän kuoli sairaalassa Ostravassa.

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperan nimi Suomennos Ensi-ilta
Šárka 25.11.1925, Brno
Počátek románu Romaanin alku 30.4.1894, Brno
Jenůfa (Její pastorkyňa) Jenufa / Hänen kasvattityttärensä 21.1.1904, Brno
Osud Kohtalo 25.10.1958, Brno
Výlety páně Broučkovy Herra Broučekin retket 23.4.1920, Praha
Káťa Kabanová Ukonilma / Katja Kabanova 23.11.1921, Brno
Příhody lišky Bystroušky Ovela kettu 6.9.1924, Brno
Věc Makropulos Tapaus Makropulos 18.12.1926, Brno
Z mrtvého domu Kuolleesta talosta 12.4.1930, Brno

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?
  2. a b c d Otavan Suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hašek-juuri), s. 2324–2325, art. Janáček, Leoš. Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6.
  3. Batta, András (päätoim.): Ooppera : Säveltäjät, teokset, esittäjät, s. 251. (Opera. Komponisten, Werke, Interpreten, 1999.) Suomentanut Elli Ainola. Köln: Könemann, 2001. ISBN 3-8290-5833-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Černohorská, Milena: Leoš Janáček. Julkaisija: Janáček-seura. Suomentanut Janáček-Seuran työryhmä. Hämeenlinna: Karisto, 1984. ISBN 951-23-2097-5.
  • Vainiomäki, Tiina: The Musical Realism of Leoš Janáček. From Speech Melodies to a Theory of Composition. Diss. Helsingin yliopisto. Acta Semiotica Fennica, 41. Suomen Semiotiikan Seura, 2012. ISBN 978-952-5431-36-0. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.