Lenzin laki
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Lenzin laki määrää suljetussa johdinsilmukassa suunnan virralle, jonka magneettivuon muutos silmukassa on epäsuorasti saanut aikaan. Tilanteet a, b, c, d ja e ovat mahdollisia. Tilanne f on mahdoton johtuen energian säilymislaista. Johtimen varauksia (elektroneja) ei aja liikkeelle suoraan magneettivuon muutos, vaan kuvassa näkymätön pyöreä sähkökenttä, joka muodostuu indusoivan ja indusoituneen magneettikentän muodostaman kokonaismagneettikentän ympärille.
Lenzin laki on sähködynamiikan laki, jonka mukaan indusoituneen sähkövirran suunta on sen aiheuttajaa vastaan. Laki on nimetty virolaisen fyysikon Heinrich Lenzin mukaan.[1]
Lenzin lain mukaan:
- heikkenevä ulkoinen magneettikenttä synnyttää sähkökentän, joka synnyttää induktiovirran, joka synnyttää alkuperäisen magneettikentän suuntaisen kentän, ja alkuperäinen kenttä vahvistuu.
- vahvistuva magneettikenttä synnyttää muodostamansa sähkökentän välityksellä induktiovirran, jonka magneettikenttä heikentää alkuperäistä kenttää.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Lenz, Heinrich”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 152. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Etälukio: Lenzin laki (Arkistoitu – Internet Archive)
- Opetusvideoita aiheesta Opetus.tv-sivustolla
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. Moniste 381. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2.