Lembit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lembit
Allveelaev Lembit.jpg
Lembit
Alustyyppi Kalev-luokan sukellusvene
Miehistö 32
Telakka Vickers-Armstrongs Ltd., Barrow-in-Furness, Englanti
Tilattu 1934
Vesillelasku 1936
Käyttöönotto 1937
Käytöstä poistuminen 1957 (museoitu 1979)
Mitat
Uppouma 665 / 853 tn (pinnalla/sukelluksessa)
Pituus 59,5 m
Leveys 7,5 m
Korkeus 3,6 m
Nopeus 13,7 / 8,5 solmua (pinnalla/sukelluksessa)
Toiminta-aika 4 viikkoa
Maksimisyvyys 90 m
Voimanlähde
Dieselmoottorit 2 x Vickers-Armstrong
Sähkömoottorit 2 x Vickers Metropolitan
Teho Diesel 2x600 hv / sähkö 2x395 hv
Aseistus
Torpedot 533 mm (8 kpl, 4 putkea)
Ilmatorjuntatykki 40 mm
Konekivääri 7,71 mm
Merimiinat 20 kpl
Sukellusveneet Kalev ja Lembit

Lembit oli Viron merivoimien Kalev-luokan sukellusvene. Se on museoituna Tallinnassa Viron merimuseossa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1933 lopussa Viron parlamentti päätti nykyaikaistaa laivastoa, ja seuraavana vuonna tilattiin brittiläiseltä Vickers-Armstrongilta kaksi sukellusvenettä. Kahden sukellusveneen hankkiminen liittyi Suomen ja Viron salaiseen sotilasyhteistyöhön, Suomenlahden tykistösulkuun, jossa ensiksi rannikkotykistöjen toimintaa yhtenäistettiin mahdollisuudelle yhteiseen tulenjohtoon kummaltakin puolelta Suomenlahtea ja sitten yhdenmukaistamalla vedenalaista toimintaa. Virolaiset sukellusveneet osallistuivat ainakin kerran elokuussa 1939 yhteisharjoitukseen suomalaisten sukellusveneiden kanssa.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lembit laskettiin vesille vuonna 1936 ja se toimitettiin sisaraluksensa kanssa Tallinnaan vuonna 1937. Virolaiset sukellusveneet osallistuivat ainakin kerran elokuussa 1939 yhteisharjoitukseen suomalaisten sukellusveneiden kanssa.[2] Viron muututtua Viron sosialistiseksi neuvostotasavallaksi alus siirtyi alkusyksyllä 1940 Neuvostoliiton laivastolle.

Se palveli toisen maailmansodan loppuun saakka osana Itämeren laivastoa,jossa se pysyi vuoteen 1956. Sen jälkeen Lembit oli Gorkissa koulutus- ja kokeilukäytössä. Vuonna 1979 alus tuotiin Tallinnaan museoitavaksi, ja vuonna 1985 se avattiin yleisölle Piritan satamassa Tallinnassa. Vuonna 2001 alusta remontoitiin. Samana vuonna myrsky rikkoi laiturin, ja Lembit jouduttiin siirtämään toiseen satamaan. Lopulta eri vaiheiden jälkeen vuonna 2004 se siirrettiin Lentosatamaan, jossa se oli avoinna yleisölle. Huomattavin ero suomalaiseen museosukellusvene Vesikkoon nähden on se, että Lembit kellui vedessä eikä sen kylkeen ole tehty kulkuovia, vaan alukseen sisälle kuljettiin keulakannella olevan torpedojen lastausluukun kautta.

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Lembit on toukokuussa 2012 avatun Tallinnan merimuseon päänähtävyys.[3] Museointiin liittyvien selosteiden ohella suurin muutos aluksessa on se, että vain oikeanpuoleinen koneisto – päädiesel generaattoreineen ja sähkömoottori – ovat paikallaan, vasemmanpuoleinen on ennen museolaivaksi luovuttamista otettu Leningradiin teknisen oppilaitoksen opetuskäyttöön. Poistettu konetila on levytetty umpinaiseksi. Samoin yksi torpedoista on yleiseen museointitapaan leikattu kyljestä auki. Lembit on Viron ja koko Baltian ainoa säilynyt ennen toista maailmansotaa rakennettu sota-alus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalervo Kijanen: Sukellushälytys; Suomen sukellusveneet sodan ja rauhan toimissa, Laivastolehti 1977. ISBN 951-95457-0-0 s. 103
  2. Kalervo Kijanen: Sukellushälytys; Suomen sukellusveneet sodan ja rauhan toimissa, Laivastolehti 1977. ISBN 951-95457-0-0 s. 103
  3. Sirpa Pääkkönen, Samppanja virtasi sukellusveneessä, Helsingin Sanomat 14.5.2012 sivu C 1