Leevi Karsikas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leevi Kustavi Karsikas (5. kesäkuuta 1933 Haapavesi10. kesäkuuta 2016 Oulainen)[1] oli suomalainen eräkirjailija.

Karsikas kävi kansakoulun ja suoritti kansanopiston 1953 ja kansankorkeakoulun 1959 sekä valmistui sosionomiksi 1962. Hän työskenteli maa- ja metsätaloudessa, kunnan palveluksessa ja myöhemmin vapaana kirjailijana.

Karsikas suoritti ylioppilastutkinnon 1992 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1996. Hän väitteli tohtoriksi Oulun yliopistossa 2007, väitöskirjan nimi oli Metsästyksen ongelmapuhe (The problematic dialogue about hunting).

[2] [3] [4]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hukkuva erämaa. Karisto 1969
  • Riekko Jäniksenjalka. Karisto 1975
  • Meri veti henkeä. Karisto 1977
  • Lintuvuonna. Karisto 1980
  • Karhunpiilo. Karisto 1981
  • Hiljainen erämaa. Karisto 1982
  • Tuntureita ja outamaita. Karisto 1983
  • Seitatunturit. Karisto 1984
  • Unelma suurlohesta. Karisto 1985
  • Takaisin elämän lähteille. Karisto 1986
  • Talviteeret. Karisto 1988
  • Ruutia harakoille. Karisto 1989
  • Valkean jäniksen keli. Karisto 1990
  • Sotamies Tervasaaren epäonnistunut asento. Karisto 1992
  • Ei se syty sytyttämättä. Karisto 1993
  • Ikimetsän hakolintu. Karisto 1994
  • Tarinoita Kemin latvoilta. Karisto 1995
  • Pyymetsissä. Karisto 1997
  • Lähtikö metsä jälkeeni. Karisto 1999
  • Koppelonpesäkangas. Karisto 2000
  • Metsänpiika. Karisto 2001
  • Linnunradan rekisteri. Karisto 2003
  • Tunturien kuvajaiset. Karisto 2005
  • Hiidenhirvi. Karisto 2006
  • Metsävietti Karisto 2009

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirjakerhojen palkinto 1978

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]