Lauri Lounela

Lauri Lounela (vas.) saa Suomen Matkailijayhdistyksen kultainen ansiomitalin 1958.

Lauri Lounela, sukunimi vuoteen 1918 Lönnrot (24. maaliskuuta 1889 Ristijärvi – 1970) oli suomalainen lyseon lehtori ja Kainuun murteen jättiläissanaston kerääjä.

Lauri Lounelan vanhemmat olivat kirkkoherra ja valtiopäivämies Eljas Lönnrot (1858–1933) ja tämän ensimmäinen puoliso Aina Kristiina Sahlgren (k. 1907). Hänen isoisänsä oli Elias Lönnrotin vanhimman veljen Henrik Juhana Lönnrotin poika Ristijärven kappalainen Frans Fredrik Lönnrot (1830–1907). Lounela pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1909 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1917.

Lounela toimi Ikaalisten keskikoulun opettajana ja rehtorina 1923–1925 ja sen jälkeen Kajaanin lyseossa ensin vt. lehtorina 1925–1926 ja sitten latinan ja suomen kielen vakinaisena lehtorina 1926–1956. Hän opetti latinaa myös Kajaanin tyttölyseossa vuoteen 1962 saakka. Sotavuosina Lounela toimi lisäksi Kajaanissa ilmestyneiden lehtien sensorina.

Lounela aloitti Kainuun murteen sanaston keräämisen ja ollessaan Oulun lyseon kolmannella luokalla. Hän sai lyseon seitsemänellä luokalla olleelta Jaakko Keräseltä lainaksi E. A. Tunkelon kirjan Suomen kielen keräilysanasto ja hän laati kesällä 1904 ensimmäiset murremuistiinpanonsa ollessaan isovanhempiensa luona Ristijärvellä. Vuoteen 1908 mennessä Lounela oli kerännyt jo noin 4 000 Ristijärven murteen sanaa mutta nämä muistiinpanot tuhoutuivat myöhemmin tulipalossa Sotkamossa. Määrätietoisen sanaston keruun Lounela aloitti 1930-luvulla. Hän teki kesäisin polkupyörällä pitkiä keruumatkoja eri puolille Kainuuta ja talvisin hänellä oli kielenoppaina Kajaaniin muuttaneita maalaisia. Muistiinpanonsa Lounela teki jo Oulun lyseossa oppimallaan pikakirjoituksella. Vuodesta 1938 lähtien hän alkoi lähettää muistiinpanoistaan kirjoittamiaan sanalippuja Sanakirjasäätiölle. Vuoden 1968 loppuun mennessä Lounela oli lähettänyt jo noin 80 000 tällaista sanalippua Sanakirjasäätiölle. Vuosina 1965 ja 1966 hän luki murremuistiinpanojaan ääninauhalle yhteensä noin 90 tuntia. Lounela merkitsi muistiin myös suku- ja henkilöhistoriaa ja kuulemiaan saarnoja. Hänellä oli myös pääasiassa 1800-luvulla eläneiden pappien kirjeistä koostunut kirjekokoelma.