Laura Mvula
Laura Mvula (o. s. Douglas,[1] s. 23. huhtikuuta 1986[2]) on brittiläinen soullaulaja ja -lauluntekijä. Birminghamista kotoisin olevan Mvulan esikoisalbumi Sing to the Moon julkaistiin maaliskuussa 2013. Lokakuussa 2015 Mvula antoi loppuunmyydyn konsertin UMOn ja Helsingin kaupunginorkesterin solistina Musiikkitalossa.[3]
Helsingin Sanomien Ilkka Mattila kutsui Laura Mvulan omintakeista musiikkityyliä ”taidesouliksi”.[3] Paul Lester käytti The Guardian -lehdessä termiä ”gospeldelia”, ilmeisesti sanoista gospel ja psykedelia.[1] Mvula mainitsee musiikillisiksi vaikuttajikseen artistit Jill Scott, Erykah Badu ja Lauryn Hill.[4]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mvula varttui Birminghamin Selly Park- ja Kings Heath -lähiöissä kolmilapsisen perheen esikoisena. Hänen äitinsä on kotoisin Karibianmeren Saint Kittsin saarelta ja isä Jamaikalta. Mvula ihaili tyttöyhtye Eternalia ja liittyi vuonna 2005 tätinsä perustamaan Black Voices -nimiseen a cappella -yhtyeeseen.[5] Vuonna 2008 Mvula muodosti jazzia ja neo-soulia yhdistävän yhtyeen nimeltä Judyshouse, jossa hän toimi laulusolistina ja laulujen kirjoittajana.[5] Vuonna 2009 Mvulasta tuli Lichfield Community Gospel Choirin johtaja.[5]
Mvula opiskeli Birminghamin konservatoriossa ja säveltämistä Birminghamin yliopistossa.[6][7] Toimiessaan yläkoulun sijaisopettajana hän alkoi vapaa-aikanaan kirjoittaa lauluja tietokoneella.[6] Hän koosti niistä demotallenteen, josta musiikkituottaja Steve Brown innostui ja ohjasi Laura Mvulan manageri Kwame Kwaten asiakkaaksi.[8][7]
Mvula solmi levytyssopimuksen Sonyn RCA-levymerkin kanssa[7] ja julkaisi EP-levyn She marraskuussa 2012.[9] Sitä seurasi maaliskuussa 2013 Steve Brownin tuottama esikoisalbumi Sing to the Moon,[7][10][11] joka nousi Britannian albumilistan yhdeksänneksi. Ennen albumia julkaistiin single ”Green Garden”,[7] joka on kunnianosoitus Mvulan kotilähiölle Kings Heathille.[8]
Vuonna 2012 Mvula oli ehdolla BRIT Awards -gaalan kriitikkopalkinnon saajaksi.[12] Seuraavana vuonna hän sijoittui neljänneksi BBC:n Sound of 2013 -äänestyksessä.[13] Lokakuussa 2013 Mvula voitti parhaan naisesiintyjän ja parhaan R&B- ja soulartistin palkinnot MOBO Awards -gaalassa.[14]
Helmikuussa 2013 Mvula esiintyi ensi kertaa televisiossa BBC One -kanavan The Graham Norton Show'ssa kappaleella ”Green Garden”.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lester, Paul: Ones to watch in 2013: Laura Mvula, The Guardian 31.12.2012. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ Toney, Jason: ”Genius” talent Laura Mvula wows crowds at her New Orleans Jazz Fest debut, axs.com 26.4.2014. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ a b Mattila, Ilkka: Laura Mvula veti Musiikkitalon täyteen massiivisella taidesoulilla (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat 28.10.2015. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ Lachno, James: Laura Mvula – New Faces, The Daily Telegraph 29.11.2012. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ a b c Laura Mvula (Arkistoitu – Internet Archive), PRS for Music Foundation 2015. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ a b Gadd, George: Laura Mvula to support Jessie Ware on tour (Arkistoitu – Internet Archive), Counteract-magazine.com 26.1.2013. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ a b c d e Cosyns, Poppy: Brit Awards nominee Laura Mvula: Everything’s gone at 110mph, The Sun, päiväyksetön (2012). Viitattu 28.10.2015.
- ↑ a b Jones, Alison: Birmingham singer songwriter Laura Mvula singled out to be music's next big star, The Birmingham Post 22.2.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Bedian, Knar. "Honesty Is Their Policy: PHOX And Laura Mvula", Sound of Boston, 9.4.2014. Luettu 28.10.2015.
- ↑ Alexis Petridis, "Laura Mvula: Sing to the Moon – review", The Guardian, 28.2.2013.
- ↑ Neil McCormick, "Laura Mvula, Sing To the Moon, CD review", The Telegraph, 1.3.2013.
- ↑ "Brits Critics' Choice tips three new acts for 2013", BBC, 6.12.2012. Luettu 28.10.2015.
- ↑ Sound of 2013 Profile: Laura Mvula 10.12.2012. BBC. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ MOBO Awards Laura Mvula, The Guardian 21.10.2013. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ Laura Mvula performs 'Green Garden' live on Graham Norton The British Blacklist. Arkistoitu 6.6.2013. Viitattu 28.10.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
