Laulu Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laulu Suomessa (tunnettu myös nimellä Arvon mekin ansaitsemme) on Jaakko Juteinin vuonna 1816 julkaisema runo, joka kieliasultaan nykyaikaistettuna versiona tunnetaan kansanlaulunomaisena lauluna.[1] Runon ensimmäinen versio sisältyi jo vuonna 1810 Juteinin tekemään virkahakemukseen nimellä ”Suomalainen elli runo ahkeruudesta Suomessa”.[2] Runon sanojen oli tarkoitus kohottaa suomalaisten kansallista itsetuntoa ja lisätä arkisen työn eettistä kunnioitusta. Sanoista ilmenee Juteinin talonpoikainen näkemys Suomen kansallisista päämääristä, mutta toisaalta myös usko oppineiden kirjallisen sivistyksen merkitykseen. Juteinin runosta tuli Suomessa hyvin suosittu, ja sitä alettiin laulaa vanhalla masurkkapoljentoisella kansansävelellä. Tämän laulun kertosäkeenä toistuvat ”lal la la la...” -sanat lisättiin lauluun, koska Juteinin runo ei riittänyt täyttämään kansansävelmän tuttua melodiaa.[3]

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin lehtori Petri Prauda on 2010-luvulla julkaissut uuden sävelmän Juteinin tekstiin. Akatemian kansanmusiikkiopiskelijat esittivät kappaleen kannanottona Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjassa vuonna 2012.

Teksti oli mukana improvisoidun oloisena lauluversiona myös Juha Hurmeen kirjoittamassa ja ohjaamassa, Juteinin elämästä kertoneessa näytelmässä Maailmankaikkeus Teatteri Telakassa Tampereella vuonna 2014. Sekä Praudan että Hurmeen versiot kunnioittivat Juteinin alkuperäistä tekstiä esittäen sen ilman lisukkeita.

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
ehk’ei riennä riemuksemme
laiho miesten maatessa;
leipä kasvaa kyntäjälle,
onni työnsä täyttäjälle.
Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi,
korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloksi;
rauhass’ on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaiset:
hall’ ei pysty harmaa näihin,
näit’ ei pane pakkaset;
luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaakko Juteini Lappeenranta. Viitattu 8.7.2011.
  2. Juteini, Jaakko (1781 - 1855) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Matti Vainio & Pentti Savolainen: Suomi herää – Mistä on suomalaisuus tehty?, s. 60–61. Helsinki–Jyväskylä, Minerva, 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]