Lasitokko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasitokko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Gobioidei
Heimo: Tokot Gobiidae
Alaheimo: Gobiinae
Suku: Crystallogobius
Gill, 1863
Laji: linearis
Kaksiosainen nimi

Crystallogobius linearis
(Düben, 1845)

Synonyymit[2]
  • Gobius linearis Düben, 1845
  • Gobius nilssonii Düben & Koren, 1846
  • Crystallogobius nilssonii (Düben & Koren, 1846)
Katso myös

  Lasitokko Wikispeciesissä
  Lasitokko Commonsissa

Lasitokko (Crystallogobius linearis) on tokkojen (Gobiidae) heimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji. Se on sukunsa Crystallogobius ainoa laji[3]. Suvun tieteellinen nimi tulee latinan sanoista 'cristallum' ja 'gobius' (”tokko”).[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasitokko voi kasvaa maksimissaan 4,7 senttimetrin mittaiseksi (naaras 3,9 senttimetrin mittaiseksi).[2] Sen ruumis on hoikka. Väritykseltään se on yleensä läpikuultava ja väripigmenttiä on ainoastaan silmissä, selkärangassa ja sisäelimissä. Suomut ja suu ovat suhteessa suuria, jälkimmäinen yleensä naaraalla pienempi. Lajin pää ja selkäevän etuosa ovat suomuttomia. Selkäevän etuosassa on 5–6 piikkiruotoa ja takaosassa yksi piikkiruoto sekä 11–13 haarautunutta nivelruotoa. Peräevässä on yksi piikkiruoto ja 11–15 haarautunutta nivelruotoa. Myös evät ovat naaraalla koirasta pienempiä.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasitokkoa tavataan Atlantin valtameren koillisosassa Norjan Trondheiminvuonosta etelään aina Gibraltariin asti. Lajia tavataan yleensä hiekka- ja mutapohjilla tai meriajokkaiden yllä vedenpinnasta aina 80 metrin syvyyteen asti.[4]

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasitokon ravintoa on lähes pelkästään eläinplankton. Sen kutu tapahtuu Norjan rannikolla touko-elokuussa, etelässä aiemmin. Mätimunat ovat halkaisijaltaan 0,3–0,6 millimetrin mittaisia ja ne kudetaan matalaan, korkeintaan 30 metrin syvyiseen veteen. Naaras kuolee heti lisääntymisen jälkeen ja koiraskin vartioituaan ensin mätimunia niiden alkionkehityksen ajan.[4] Lasitokko elää korkeintaan yhden vuoden.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kovacic, M., Williams, J.T. & Herler, J.: Crystallogobius linearis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  2. a b c d Crystallogobius linearis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  3. Species in the genus Crystallogobius. (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  4. a b c Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 438–439. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)