Lakiosa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lakiosa on se vähimmäisosa vainajan jäämistöstä, joka perillisellä on oikeus saada omistukseensa vainajan testamentin määräyksistä riippumatta. Perintökaaren mukaan jokaisella rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisillä on oikeus lakiosaan tai testamentinsaajan maksamaan sen arvoa vastaavaan rahamäärään. Lakiosa on puolet rintaperilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta. Eli ainoa lapsi perii kaiken vanhemmaltaan, jos testamenttia ei ole. Jos testamentilla määrätään muu edunsaaja, ei testamentin perusteella voida kuitenkaan jakaa kuin puolet jäämistöstä, mikäli ainoa lapsi vaatii lakiosaansa eli puolta jäämistöstä.[1]

Rintaperillinen voi vaatia, että lakiosaa laskettaessa otetaan huomioon perittävän antamat ennakkoperinnöt, jotkin lahjat ja lahjanluonteiset luovutukset.[1] Huomioon otettavia lahjoja ovat sellaiset perittävän eläessään antamat omaisuuserät, jotka voidaan tarkoituksensa puolesta rinnastaa testamenttiin. Mukaan lasketaan myös lahjat (suosiolahja), joilla pyritään suosimaan lahjan saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi.[2] Ennakkoluovutukset arvostetaan luovutushetken arvoon eli jäämistöä ei pyritä palauttamaan sellaiseksi kuin se olisi ilman luovutuksia, vaan inflaatio saa heikentää arvoa. Jos jäämistöstä ei voida luovuttaa lakiosan osuutta, voivat ennakkoluovutusten saajat joutua palauttamaan saamaansa omaisuutta täydentääkseen rintaperillisen lakiosaa. Tällöin rintaperillinen voi vaatia kanneteitse tuomioistuimessa lakiosan täydennystä.[1]

Rintaperillisen on vedottava testamentin tehottomuuteen antamalla lakiosailmoitus testamentin saajalle kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksiannosta. Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on luopunut lakiosasta perittävän kuoltua. Lakiosan vaatiminen eli lakiosavaade on yksilöllinen vaatimus, joka tehdään perinnönjaossa. Kukin rintaperillinen voi vapaasti päättää lakiosansa vaatimisesta ja siitä, mitkä ennakkoluovutukset hän vaatii jäämistöön lisättäviksi. Eri rintaperillisten lakiosat voivat siten poiketa toisistaan. Käytännössä ennakkoluovutusten huomioonottamisesta sovitaan yleensä yhteisesti rintaperillisten kesken.[1]

Rintaperillinen voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin tehdä perinnöttömäksi, jolloin hänellä ei ole oikeutta edes lakiosaansa. Perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on "tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä", tai jos perillinen "jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää". Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on myös näytettävä toteen. [3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa III palstat 245–249.
  2. Perintökaari 7:3.
  3. Perintökaari 15:4.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarnio, Aulis & Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus I: Perintöoikeus. 6. uudistettu painos. Helsinki: Alma Talent, 2016. ISBN 978-952-14-2554-7.
  • Aarnio, Aulis & Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus II: Testamenttioikeus. 5. uudistettu painos. Helsinki: Alma Talent, 2015. ISBN 978-952-14-2551-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]