L.A.M.F. (Johnny Thundersin albumi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
L.A.M.F.
Johnny Thunders and the Heartbreakers
Studioalbumin L.A.M.F. kansikuva
Johnny Thundersin johtaman The Heartbreakers -yhtyeen L.A.M.F.-albumi
Studioalbumin tiedot
 Studio  Ramport Studio, Essex Studio, Lontoo
 Julkaistu 3.10.1977
 Tuottaja(t) Speedy Keen
 Tyylilaji punk rock, rock and roll
 Levy-yhtiö Track Records, Jungle Records
Johnny Thundersin muut julkaisut
{{{edellinen}}}
{{{vuosie}}}
L.A.M.F.
1977
So Alone
1978

L.A.M.F. (lyhenne sanoista Like a Motherfucker ) on 3. lokakuuta 1977 julkaistu amerikkalaisen Johnny Thundersin johtaman The Heartbreakersin ainoa studioalbumi. Albumi julkaistiin brittiläisen riippumattoman levy-yhtiön Track Recordsin kautta, ja sen musiikki on sekoitus punkia ja rock and rollia.[1]

Alunperin levyn artistin nimeksi merkittiin pelkkä The Heartbreakers, myöhemmin levyn uusintapainoksissa artistin nimi kirjoitettiin muodossa Johnny Thunders and The Heartbreakers.[1]

New York Dolls -yhtyeen hajottua kitaristi Johnny Thunders perusti The Heartbreakers -yhtyeen. Se yritti saada levytyssopimusta Yhdysvalloissa vuodesta 1975 alkaen. Syksyllä 1976 Malcolm McLaren, joka oli epävirallisesti toiminut New York Dollsin managerina yhtyeen viimeisinä päivinä, kutsui Johnny Thundersin uuden yhtyeen Englantiin osallistumaan Sex Pistolsin Anarchy-kiertueelle yhdessä The Clashin ja The Damnedin kanssa. The Heartbreakers hyväksyi tarjouksen ja saapui Lontooseen joulukuun 1. päivänä, samana päivänä kun Sex Pistols kiroili televisiossa suorassa lähetyksessä, mikä johti suurimman osan kiertueen keikkojen peruuntumiseen.[1]

Kiertueen keskeydyttyä ja rahojen loputtua Englannissa yhtye harkitsi paluuta New Yorkiin, mutta sen manageri Leee Black Childers vakuutti yhtyeen jäämään Englantiin uskoen, että se menestyisi siellä paremmin. Useiden Lontoon-keikkojen jälkeen Track Records tarjosi The Heartbreakersille levytyssopimusta.[1]

Yhtye valmistautui albumin äänityksiin kolmen päivän demosessioilla Essex Studioilla helmikuun 1977 lopulla. Sitä seurasi kaksi esiintymistä Lontoon Speakeasy Clubilla, jotka Track Records äänitti.[1] Kuusi kappaletta: ”All By Myself”, ”Let Go”, ”Get Off The Phone”, ”I Wanna Be Loved”, ”Can't Keep My Eyes On You” ja ”I Love You” äänitettiin Essexissä Trackin henkilökunnan ja Motörheadin tuottajan Speedy Keenin kanssa.[1] Yhtye siirtyi sitten Ramport Studiosiin (The Whon omistama) äänittämään kahdeksan muuta kappaletta. Äänityksen tauolla Whon kitaristi Pete Townshend kutsui The Heartbreakersin mukaan Quadrophenia-elokuvan kuvauksiin statististeiksi.

Jälkituotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänityksen miksaaminen oli ongelmallista. Yhtye kävi eri studioissa, ja jokainen jäsen kokeili omia miksauksiaan. Jokaista miksausta harkittiin ja hylättiin, minkä jälkeen yhtyeen jäsenet palasivat studioon yrittääkseen miksata kappaleet uudelleen. Myöhemmin väitettiin, että levyn loputon miksaaminen oli pelkkä tekosyy käyttää takseja Track Recordsin laskuun, kun yhtye etsi huumeita ympäri Lontoota. Levyn miksaus kesti koko kesän 1977 ajan.[1] Lopulta rumpali Jerry Nolan turhautui ja kertoi muulle yhtyeelle, että jos albumi julkaistaisiin ilman kunnollista miksausta, hän ei näkisi syytä pysyä yhtyeessä. Nolan suuttui bändille ja erosi kesken Britannian kiertueen, jonka aikana The Clash-yhtyeen Terry Chimes ja myöhemmin Sex Pistolsin rumpali Paul Cook toimivat sijaisina, kunnes Nolan leppyi ja palasi takaisin yhtyeeseen.[1]

L.A.M.F. julkaistiin Track Recordsin kautta 3. lokakuuta 1977, ja se saavutti sijan 55 Britannian albumilistalla yhden viikon aikana. Kriitikko Jon Savage kirjoitti Sounds-lehdessä: ”Suurin osa biiseistä on mahtavia, soitto on varmaa... mikä siis on ongelma? Miksaus. Jotkut kappaleet kuulostavat mutaisilta — ärsyttävää, koska tiedän kuinka hyviä ne voisivat olla.”[1]

Levynkannen valokuvasi ja suunnitteli Roberta Bailey.[1]

Vuonna 1977 brittiläisen ZigZag-musiikkilehden haastattelussa Thunders kertoi, että albumin nimi sai alkunsa New Yorkin katujengien graffitista. Thundersin mukaan jengit lisäsivät LAMF-tunnisteen kirjoitettuaan jenginsä nimen. Kuitenkin, jos he olivat toisen jengin alueella, he kirjoittivat uhkauksen ”D.T.K. L.A.M.F” (Down to Kill Like a Mother Fucker).[1]

Uudelleenjulkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Track Recordsin mentyä konkurssiin Johnny Thundersin manageri Leee Black Childers hankki levy-yhtiön toimistolta Essexin demot, Speakeasyn liveäänitykset ja L.A.M.F.-sessioiden masterit, mukaan lukien useita kelanauhoja erilaisia miksauksia.[1] Vuonna 1982 englantilainen Jungle Records hankki nauhojen oikeudet Childersilta. Jungle sai Thundersin miksaamaan levyn uudestaan ja vuonna 1982 julkaistiin Thundersin uudelleen miksaama L.A.M.F. Revisited.[1]

Vuonna 1994 Jungle Recordsin johtaja Alan Hauser totesi, että levyn miksauksissa ei ollut mitään vikaa, alkuperäisen Track Recordsin L.A.M.F.-julkaisun ongelma johtui vinyylilevyjen valmistuksesta[1] Harvinaisen kasettiversion, jonka Track julkaisi samaan aikaan, sanottiin ”[kuulostavan] siltä, kuin se olisi käynyt suihkussa, ajanut parran, juonut kahvia ja polttanut savukkeen” (2002 uudelleenjulkaisun kansitekstit, Nina Antonia, s.10). Seuraava miksausversio, jota joskus kutsutaan nimellä L.A.M.F.: The Lost '77 Mixes, julkaistiin Jungle Recordsin toimesta vuonna 1994. Se sisälsi levy-yhtiön mielestä parhaimmat miksaus versiot kappaleista. Vuonna 2012 Jungle julkaisi levystä laajennetun painoksen nimellä L.A.M.F.: Definitive Edition, joka täydensi alkuperäistä levyä demoversioilla. Vuonna 2021 Jungle löysi alkuperäisen masterin vuoden 1977 sessioista, Se julkaistiin nimellä L.A.M.F. the found '77 masters.

  1. "Born to Lose" (Johnny Thunders)
  2. "Baby Talk" (Johnny Thunders)
  3. "All by Myself" (Walter Lure, Jerry Nolan)
  4. "I Wanna Be Loved" (Johnny Thunders)
  5. "It's Not Enough" (Johnny Thunders)
  6. "Chinese Rocks" (Dee Dee Ramone, Richard Hell)
  7. "Get Off the Phone" (Walter Lure, Jerry Nolan)
  8. "Pirate Love" (Johnny Thunders)
  9. "One Track Mind" (Walter Lure, Jerry Nolan)
  10. "I Love You" (Johnny Thunders)
  11. "Goin' Steady" (Johnny Thunders)
  12. "Let Go" (Johnny Thunders, Jerry Nolan)

Myöhemmät painokset sisältävät myös bonus kappaleet:

  • "Can't Keep My Eyes on You" (Walter Lure, Jerry Nolan)
  • "Do You Love Me?" (Berry Gordy, Jr.)
  • Johnny Thunders - laulu, kitara
  • Walter Lure - laulu, kitara
  • Billy Rath - basso
  • Jerry Nolan - rummut
  1. a b c d e f g h i j k l m n Antonia, Nina: Johnny Thunders In Cold Blood. Cherry Red Books, 2000.