Lääninoikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lääninoikeus on aiemmin Suomessa toiminut hallinnollinen tuomioistuin. Myös Ruotsissa oli läänien hallintoon kuulunut toimielin, jonka nimenä oli lääninoikeus (ruots. länsrätt).

Lääninoikeus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninoikeus (lyhenne LO[1]) oli Suomessa vuosina 1955–1999[2] lääninhallitukseen kuulunut hallinnollinen tuomioistuin, joka käsitteli lääninhallitukselle kuuluneet hallinto-oikeudelliset valitusasiat ja muut hallinto-oikeudelliset lainkäyttöasiat. Lääninoikeuksia oli yksi tai useampia jokaisessa lääninhallituksessa. Lääninoikeuden päätöksistä voitiin valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.[3]

Lääninoikeuden puheenjohtajana toimi maaherra tai lääninneuvos tai lääninkamreeri. Jäseninä olivat lääninasessori sekä esittelijäjäsenenä se lääninhallituksen virkamies, jolle kyseisen asian esittely kuului lääninhallituksessa.[3]

Koska lääninoikeuden jäsenet olivat tavallisia lääninhallituksen virkamiehiä, he eivät olleet samassa erityisasemassa kuin yleisten tuomioistuinten jäsenet, ja kun lääninoikeus kuului kiinteästi lääninhallituksen eli hallintoviranomaisen organisaatioon, oikeuskirjallisuudessa lääninoikeuksia ei aina pidetty tuomioistuimina vaan osana hallintoa.[3]

Lääninoikeudet olivat lääninhallituksen osastoja vuoteen 1989 saakka, jolloin niistä muodostettiin riippumattomia hallintotuomioistuimia samalla nimellä. Vuoden 1997 lääniuudistuksen yhteydessä päätettiin lääninoikeuksien lakkauttamisesta.[4] Se tapahtui lopulta kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1999 ja 1. marraskuuta 1999 perustettiin hallinto-oikeudet yleisiksi hallintotuomioistuimiksi käsittelemään muutoksenhakuasioita ensimmäisenä oikeusasteena.[5]

Ennen lääninoikeuksien perustamista hallinnollisia valitusasioita käsittelivät (läänien osalta) alempina oikeusasteina lääninhallitukset. Myös keskusvirastot ja erinäiset muut virastot käsittelivät hallinnollisia valitusasioita. Lääninhallituksen päätöksiin sai hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.[6]

Suomessa olleet lääninoikeudet[7]:

  • Hämeen läänin­oikeus
  • Keski-Suomen läänin­oikeus
  • Kuopion läänin­oikeus
  • Kymen läänin­oikeus
  • Lapin läänin­oikeus
  • Mikkelin läänin­oikeus
  • Oulun läänin­oikeus
  • Pohjois-Karjalan läänin­oikeus
  • Turun ja Porin läänin­oikeus
  • Uudenmaan läänin­oikeus
  • Vaasan läänin­oikeus

Lääninoikeus Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lääninoikeus Ruotsissa

Myös Ruotsissa toimi vuosina 1979–2010 lääninoikeuksia (ruots. länsrätt), jotka olivat osa läänien hallintoa. Ne muutettiin hallinto-oikeuksiksi vuonna 2010.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 23.2.2013.
  2. Pekka Hallberg: 1.11.1999 Helsingin hallinto-oikeudessa, alueellisten hallinto-oikeuksien aloittaessa toimintansa 1.11.199. Korkein hallinto-oikeus. Arkistoitu 27.3.2005. Viitattu 15.7.2013.
  3. a b c Nikkarinen, Lasse: ”Oikeuslaitos”, Kodin lakikirja, s. 87-88. Helsinki: Valitut Palat, 1973. ISBN 951-9078-03-7.
  4. Suurlääneistä tulee valtion työrukkasia. Helsingin Sanomat, 2.2.1997. Verkkoversio (maksullinen). Viitattu 23.11.2017.
  5. Mäenpää, Olli: Hallintoprosessioikeus, s. 49. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
  6. Hakkila, Esko (toim.): ”Laillinen tuomioistuin”, Lakiasiain käsikirja, s. 494 ja 579. Porvoo: WSOY, 1938.
  7. Korkein hallinto-oikeus, Vuosikertomus 2003, lista sivulla 28

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]