Kypäränkoriste

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kotka ritarin kypäränkoristeena turnajaisissa Toscanassa.
Brandenburg-Ansbachin rajakreivin vaakuna, jossa on 15 kypärää ja kypäränkoristetta.

Kypäränkoriste on vaakunakokonaisuudessa kypärästä nouseva kolmiulotteinen tunnus tai muu merkki. Kypäränkoristeiden alkuperäisenä tehtävänä oli usein lähinnä mahtailu, mutta sen merkitys ritarin tunnistamisessa kasvoi turnajaisten kukoistuskaudella, kun koristeena alettiin käyttää kilvellä olevia tunnuksia. Kypäränkoristeina on myös käytetty vaakunasta riippumattomia tunnuksia esimerkiksi viittauksena sukujuuriin, ja heraldiikan rappiokaudella kypäränkoristeissa saattoi olla jopa vallattomia piirteitä. Etenkin Saksassa kypäränkoristeita on käytetty erotuksena saman suvun eri haarojen välillä.

Heraldisten kypäränkoristeiden juuret ovat ritareiden kypärissään käyttämissä koristeissa. Niistä ensimmäiset tehtiin kovetetusta nahasta, joka kiinnitettiin kypärään nahasta neulotun kalotin avulla, joka taas puolestaan kätkettiin lakipunoksella. Turnajaisten aikakauden päätyttyä kypäränkoriste kehittyi aidosta esineestä pelkäksi piirrokseksi. Se kuitenkin säilytti kolmiulotteisen luonteensa, mikä erottaa sen esimerkiksi vaakunakilpien kuvioista. Aluksi kypäränkoriste oli luultavasti henkilökohtainen, mutta siitä on sittemmin tullut yhtä lailla perinnöllinen sukuvaakunan osa kuin muutkin tunnukset.

Kypäränkoristeiden käyttöä säätelevät tavat ovat eri maissa erilaisia. Suomessa kypäränkoriste kuuluu vaakunaan, mikäli siinä on kypärä. Irrallisena sitä ei sen sijaan voi käyttää, toisin kuin esimerkiksi Englannissa. Jos koriste toistaa kilvellä olevan tunnuksen, on se yleensä vaakunan pääväreissä. Muuten kypäränkoristeen värejä ei ole erityisesti määrätty.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kara, Kimmo (toim.): Heraldiikan opas, s. 43–44. Suomen Heraldinen Seura, 1997. ISBN 951-98088-0-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]