Kilven jako

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kilven jako tarkoittaa heraldiikassa vaakunan kilven tai kilven osan jakamista erivärisiksi kentiksi. Toisin kuin airutkuviot ja yleiskuviot, niiden katsotaan kuuluvan osaksi kilpeä, eikä niitä siksi esitetä kolmiulotteisina esimerkiksi vaakunaa veistettäessä. Kilven jaosta on kyse, jos sen tuloksena kilvelle syntyy parillinen määrä keskenään suurin piirtein samankokoisia värikenttiä. Parillisuussääntö ei tosin aina päde, mikäli kilvessä on useampia värejä.[1]

Jakoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusjakoina pidetään neljää jakoa: katkoinen, halkoinen, lohkoinen ja vastalohkoinen.[2] Kaikki muut jaot ovat näiden neljän jaon yhdistelmiä tai monikertoja. Lisäksi näihin neljään rinnastetaan polvi- ja kaksoispolvijako, jotka ovat tarkkaan ottaen vain polvi- tai kaksoispolvikorolla katkaistuja kilpiä, mutta joille on annettu oma nimensä.[1]

Perusjakoja yhdistämällä saadaan monikenttäisiä kilpiä. Niistä tärkeimmät ovat nelijakoinen, nelilohkoinen, viirijakoinen, katkoisnelilohkoinen ja halkoisnelilohkoinen.[2]

Kilpi on mahdollista jakaa myös toistamalla jotakin perusjakoa useaan kertaan. Tällöin kilven sanotaan olevan kolmesti, viidesti tai seitsemästi katkoinen, halkoinen, lohkoinen jne.[2] Jos jakoja on yli seitsemän, aletaan puhua raitaisesta kilvestä (poikkiraitainen, pystyraitainen, vinoraitainen oikealle tai vasemmalle jne.), koska jakojen lukumäärää on vaikea hahmottaa silmämääräisesti.[1] Sääntö jaetun kilven kenttien parillisuudesta pätee tällöinkin. Jos kenttiä on pariton määrä, kilpi ei ole jaettu, vaan kilvellä on airutkuvioita. Myös viirijaolla on eräänlaisia toistomuunnelmia, joissa kenttien lukumäärä muuttuu. Niissä nimi kertoo jakoviivojen sijasta kenttien lukumäärän, esimerkiksi viirijakoinen kahteentoista. Toistojakoihin kuuluvat myös jaot, joissa esimerkiksi kolmesti katkoinen kilpi halkaistaan.[2]

Myös ruudutuksia pidetään kilven jakoina.[2] Niissä kenttien lukumäärän ei tarvitse olla pariton, kuten muissa jaoissa.[1] Ruudutetut kilvet jaetaan shakkiruutuisiin, vinoruutuisiin ja kärkiruutuisiin. Shakki- ja vinoruuduissa ruutujen määrä mainitaan, jos ruutuja on tasan yhdeksän (shakkiruutuinen yhdeksään), muuten jätetään yleensä mainitsematta. Kärkiruutuiset kilvet taas jaetaan ruutujen pidemmän lävistäjän suunnan mukaisesti kärkiruutuisiin (lävistäjä pystysuorassa) sekä hirsittäisesti, palkittaisesti ja vastapalkittaisesti kärkiruutuisiin.[2]

Kilven jaon tuloksena voi olla pariton määrä kenttiä, mikäli kilpi on kolmivärinen. Yleisintä tällöin on jakaa kilpi kahdesti eli kolmeen osaan.[2] Lisäksi yhdistetyissä vaakunoissa on käytössä joitakin erikoisjakoja, joissa tuloksena on kolme kenttää.[1] Niistä tärkeimmät ovat haarujako, haarujako alhaalta, katkoinen ja ylä/alakenttä halkoinen sekä halkoinen ja vasen/oikea kenttä katkoinen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kara, Kimmo (toim.): Heraldiikan opas, s. 12–14. Suomen Heraldinen Seura, 1997. ISBN 951-98088-0-9.
  2. a b c d e f g h Kara, Kimmo: Vaakunaselitys, s. 24–31. Helsinki: Suomen Heraldinen Seura, 2010. ISBN 978-951-98088-2-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]