Kvanttietokoneiden aikajana

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä on kvanttitietokoneiden aikajana. Sivulla esitellään kvanttitietokoneiden kehitystä ja virstanpylväitä.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1980
  • 1981
    • Richard Feynman luennossaan First Conference on the Physics of Computation, joka pidettiin MIT:ssa toukokuussa huomioi, että vaikutti mahdottomalta simuloida kvanttijärjestelmän tilaa klassisella tietokoneella tehokkaasti. Hän ehdotti kvanttitietokoneiden perusmallia, joka kykenisi tämänlaisiin simulaatioihin.[3]
  • 1989
    • Ensimmäinen toimiva kvanttikryptojärjestelmä (Charles Bennet ja Gilles Brassard).

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1994
    • Ensimmäinen suurten etäisyyksien (30 km) jakelu kvanttiavaimille (Paul Townsed ja Christophe Marand).
    • Shorin algoritmi keksitään.
  • 1995
  • 1998
    • Ensimmäinen kokeellinen kahden kubitin kvanttitietokone rakennettaan, jolla testataan kvanttialgoritmeja (MIT, IBM, Oxford, Berkley) Se perustuu NMR-teknologiaan


2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2001
    • Emanuel Knill, Raymond Laflamme ja Gerard Milburn todistavat, että optisen kvanttitietokoneen rakentaminen on mahdollista yhden fotonin lähteestä.
  • 2007
    • D-Wave Systems - niminen kanadalaisyritys väittää valmistaneensa 28-kubitin laitteen. Asiaa ei ole vielä varmistettu.
  • 2009
    • Ensimmäinen ohjelmoitava kvanttitietokone julkistetaan.[4]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2010
    • Kahden fotonin optinen siru.[5]
  • 2012
    • Fyysikot tekevät yhdestä atomista koostuvan transistorin.[6]
  • 2015
    • Kvantti-informaatiota koodattuna yksinkertaisiin elektronisiin pulsseihin.[7]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Benioff, Paul: The computer as a physical system: A microscopic quantum mechanical Hamiltonian model of computers as represented by Turing machines,. Journal of Statistical Physics, 1980, 22. vsk, nro 5, s. 563–591. Journal of Statistical Physics. doi:10.1007/BF01011339. Bibcode:1980JSP....22..563B. (englanniksi)
  2. Manin, Yuri I.: Vychislimoe i nevychislimoe (Computable and Noncomputable). Sov.Radio, 1980, s. 13-15. Sov.Radio. Artikkeli (Zip) Viitattu 8.11.2015. (venäjäksi)
  3. Feynman, Richard: Simulating Physics with Computers. International Journal of Theoretical Physics, .Kesäkuu 1981, 21. vsk, nro 6, s. 467-488. International Journal of Theoretical Physics. PubMed:24948715. doi:10.1007/BF02650179. Bibcode:1982IJTP...21..467F. Artikkeli Viitattu 21.20.2015. (englanniksi)
  4. Barras, Colin: First universal programmable quantum computer unveiled. New Scientist, 2009. Sov.Radio. Artikkeli Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  5. Kurzweil accelerating intelligence: Two-photon optical chip enables more complex quantum computing. Kurzweil accelerating intelligence, 2010. Artikkeli Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  6. Martin Fuechsle, Jill A. Miwa, Suddhasatta Mahapatra, Hoon Ryu, Sunhee Lee, Oliver Warschkow, Lloyd C. L. Hollenberg, Gerhard Klimeck & Michelle Y. Simmons: A single-atom transistor. Nature, 2012, 7. vsk, nro 4, s. 242–246. Nature. PubMed:24948715. Artikkeli Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  7. Wheelahan, Dan: Breakthrough opens door to affordable quantum computers. UNSW Newsroom, 2015. Artikkeli Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]