Supertiheä koodi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Supertiheä koodi on kvanttitiedon lähettämisen menetelmä, joka hyödyntää lomittuneiden hiukkasten ominaisuuksia mahdollistaakseen kahden kubitin informaation lähettämisen vain yhden kubitin avulla. Tämä saavutetaan käyttämällä kvanttimekaniikan lomittumisilmiötä, joka yhdistää kaksi hiukkasta siten, että niiden tilat ovat riippuvaisia toisistaan, vaikka ne olisivat erillään. Menetelmän keksivät Charles Bennet ja Stephen Wiesner 1992.[1]
Supertiheän koodauksen prosessi voidaan esittää seuraavasti[1]:
- Lähetettävä informaatio koodataan kahdessa kubitissa. Tämä informaatio voidaan esittää neljänä mahdollisena tilana: 00, 01, 10 tai 11.
- Ennen informaation lähettämistä, valmistellaan kaksi lomittunutta hiukkasta, joista toinen lähetetään vastaanottajalle ja toinen jää lähettäjälle.
- Lähettäjä suorittaa erityisiä kvanttioperaatioita (kvanttivaihe) lomittuneeseen hiukkaseensa, joka on jäänyt hänelle, riippuen siitä, minkä kahden kubitin informaation hän haluaa lähettää.
- Lähettäjä lähettää tämän yhden hiukkasen vastaanottajalle kvanttikanavan kautta.
- Vastaanottaja suorittaa mittauksen omalla lomittuneella hiukkasellaan yhdessä vastaanottamansa hiukkasen kanssa, jolloin hän pystyy purkamaan alkuperäisen kahden kubitin informaation yhdestä kubitista.
Tiivistetysti sanottuna supertiheä koodi on kvanttitiedon lähettämisen menetelmä, joka mahdollistaa kahden kubitin informaation siirtämisen vain yhden kubitin avulla hyödyntäen lomittuneiden hiukkasten ominaisuuksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Brown, Julian: ”Kvanttitiivistys”, ”6 Yksityisyys menetetään, yksityisyys palautetaan”, Kvanttitietokone, s. 223–227. (Minds, machines and the multiverse: The quest for the quantum computer, 2000). Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2001. ISBN 952-5202-42-9. Finna.fi-tietokanta.