Kuurnan voimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuurnan voimalaitos sijaitsee Pielisjoessa Kontiolahden kunnan Paiholan kylässä. Voimalaitos valmistui vuonna 1971. Sen rakennutti Kuurnan Voima Oy, jonka omistavat nykyisin Pohjois-Karjalan Sähkö Oy (89 %) ja Joensuun kaupunki (11 %).

Voimalaitoksen rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pielisjoen voimarakentaminen kytkeytyi ennen kaikkea teollisuuden sähköntarpeeseen. Pohjois-Karjalassa tukevan jalansijan omistaneet Enso-Gutzeit Oy ja Oy Kaukas Ab tutkivat aktiivisesti maakunnan vesivoimavaroja, ja molemmat yhtiöt olivat mukana Pamilon voimalaitoksen vuonna 1955 rakentaneessa Pamilo Oy:ssä. Molemmat metsäyhtiöt tutkituttivat yhdessä mahdollisuudet Pielisjoen koko putouskorkeuden hyödyntämiseen, mutta helpommaksi ratkaisuksi todettiin kahden erillisen voimalaitoksen, Kaltimon ja Kuurnan rakentaminen. Koskiosuuksia vaihtamalla yhtiöt selkeyttivät vesivoimaomistuksiaan Pielisjoessa. Sen myötä Oy Kaukas Ab pääsi rakentamaan joen yläjuoksulla Kaltimon voimalaitoksen vuonna 1958.[1]

Kuurnan suunnalla päävastuun kantoi Enso-Gutzeit Oy. Metsäyhtiöt markkinoivat hanketta kuitenkin myös Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:lle ja Joensuun kaupungille, jotka lähtivät mielellään hankkeeseen mukaan. Osapuolet perustivat Kuurnan Voima Oy:n syksyllä 1958. Yhtiön osakkeista Enso-Gutzeit Oy:llä oli 55,66 %, Oy Kaukas Ab:lla 27,50 %, Joensuun kaupungilla 11,03 % ja Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:llä 5,81 %.[1]

Voimalaitoksen rakentamisen aloittamista viivästyttivät vaikeudet padotusaltaita varten tarvituissa maanhankinnoissa. Vesivoiman lisärakentaminen oli myös joutumassa hienoiseen vastatuuleen ja koko hankkeen pelättiin jäävän ydinenergiaan liittyneiden suunnitelmien jalkoihin. Tällöin voimalaitoksen sijasta olisi rakennettu ainoastaan uittosulku. Toisaalta hankkeen puolesta vaikutti aluepoliittiset näkökohdat, olihan Itä-Suomi synkkää työttömyysaluetta.[1]

Työt päästiin aloittamaan vasta 1. marraskuuta 1967. Valtionlainoituksen ehtona oli työllistämisohjelma, jonka mukaisesti työtä rytmitettiin kausityöttömyyttä tasaavaksi. Valtaosa rakentajista olikin Pielisjoen rantakunnista. Kaikkiaan työlupia kirjoitettiin rakennusaikana 1 325 työntekijälle. Itse voimalaitoksen rakentamisen lisäksi hankkeeseen kytkeytyi mittavia väylä- ja muita rakennustöitä esimerkiksi Haapavirran kohdalla ja aivan Joensuun tuntumassa Utrankoskilla. Voimalaitoksen II-koneisto liitettiin valtakunnanverkkoon koekäytön jälkeen 2. heinäkuuta 1971 ja I-koneisto vastaavasti 19. elokuuta 1971. Jäljellä olleet maanrakennus- ja eräät velvoitetyöt saatiin käytännössä päätökseen vuoden 1972 loppuun mennessä.[1]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teho 18 MW[2]
  • Putouskorkeus 6,9 m
  • Suunnitteluvirtaama 316 m³/s
  • Vuosienergia 115 000 MWh
  • Kaksi pystyakselista Kaplan-turbiinia

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kauppinen, Pekka: Kuurnan voimalaitos 1971–1996. Joensuu: Kuurnan Voima, 1996. ISBN 952-90-7755-6.
  2. Tekniset tiedot: https://pks.fi/pks/vesi-ja-tuulivoimaa/vesivoimalat/ (viitattu 22.5.2019)