Kustaa Latvala
Kustaa Latvala (7. helmikuuta 1890 Lapua – 4. maaliskuuta 1932 Seinäjoki) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja toimittaja, joka oli yksi Lapuan liikkeen johtohahmoista. Latvala teki itsemurhan epäonnistuneen Mäntsälän kapinan jälkeen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latvala valmistui opettajaksi Kajaanin seminaarista ja työskenteli aluksi opettajana Vähässäkyrössä.[1][2] Kesällä 1917 Latvala liittyi Lapuan suojeluskuntaan ja oli perustamassa useita suojeluskuntia eri puolille Etelä-Pohjanmaata. Sisällissodassa hän osallistui Vilppulan rintaman taisteluihin ja haavoittui myöhemmin Tampereen taistelussa.[1] Vuodesta 1920 lähtien Latvala työskenteli Lapualla Poutun kansankoulun opettajana yhdessä puolisonsa Elli Latvalan kanssa.[3] 1920-luvulla Latvala kuului Vapaussodan Invaliidien Liiton johtokuntaan ja toimi järjestön Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana. Vuosina 1929–1931 Latvala oli Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin valistusohjaaja ja työskenteli myös toimittajana Nuijasoturi- ja Lapuan päiväkäsky -lehdissä.[1][4][5]
Vuosikymmenen vaihteessa Latvala edusti suojeluskuntien radikaalia demokratianvastaista vähemmistösiipeä ja toimi aktiivisesti Lapuan liikkeessä. Hän kuului myös Talonpoikaismarssia valmistelleeseen Lapuanliikkeen valtuuskuntaan. Mäntsälän kapinan aikana Latvala toimi niin sanotun kapinaesikunnan kansliapäällikkönä yhdessä pankinjohtaja Aukusti Luoman kanssa. Presidentti P. E. Svinhufvudin pitämän radiopuheen jälkeen Latvala antoi suojeluskunnan piiriesikunnan nimissä mobilisointikäskyn, joka ei kuitenkaan enää saanut joukkoja liikkeelle. Suojeluskuntalaisiin pettyneenä hän ampui itsensä Seinäjoen Maakuntahotellissa.lähde? Itsemurhaviestissään Latvala pyysi Matti Laurilaa anomaan presidentiltä armoa kapinaan osallistuneille.[6][7]
Latvala haudattiin Lapualle Länkipohjan taistelun vuosipäivänä 16. maaliskuuta 1932. Siunauksen toimitti lääninrovasti K. R. Kares ja muistotilaisuudessa puhui muun muassa Hilja Riipinen.[8]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kustaa Latvalan puoliso oli Elli Tuovinen (1895–1967). Kirjailija Laura Latvala oli heidän tyttärensä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kustaa Latvala †. Vapaussodan invaliidi, 1932, nro 2, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.12.2021.
- ↑ Opettajat ja vapaussota. Opettajain lehti, 31.5.1918, nro 10, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.12.2021.
- ↑ Koulun historiaa Poutun koulu. 2013. Lapuan perusopetus. Arkistoitu 21.12.2021. Viitattu 21.12.2021.
- ↑ Opettaja Kustaa Latvala †. Opettajain lehti, 11.3.1932, nro 10, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.12.2021.
- ↑ Virtanen, Aarni: ”Toimikaa. Älkää odottako.” : Vihtori Kosolan puheiden muutokset 1929–1932, s. 43–44, 104. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Niinistö, Jussi: Lapuan liike : kuvahistoria kansannoususta 1929–1932, s. 109–137. Helsinki: Nimox, 2003. ISBN 952-54850-1-3.
- ↑ Ylikangas, Heikki: Suomen historian käännekohtia, s. 179-180. Porvoo ; Helsinki ; Juva: WSOY, 1986. ISBN 951-01374-5-6.
- ↑ Kustaa Latvala kätkettiin aseveikkojensa vieree Länkipohjan päivänä. Rintamamies, 21.3.1932, nro 9, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.12.2021.