Laura Latvala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Laura Eliina Latvala-Siippainen (s. 28. syyskuuta 1921 Lapua10. marraskuuta 1986 Siilinjärvi[1]) oli suomalainen runoilija ja lääkäri.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvalan vanhemmat olivat opettajat Kustaa Latvala ja Elli Tuovinen. Ylioppilaaksi Latvala tuli 1940. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa vuoden filosofiaa, ennen kuin siirtyi lääketieteen opiskelijaksi.[2] Lääkäriksi Latvala valmistui vuonna 1950 ja työskenteli mielisairaalalääkärinä Harjamäessä Siilinjärvellä ja Paiholassa Kontiolahdessa.[3] Latvala avioitui kirjailija Olavi Siippaisen kanssa 1946 ja heille syntyi viisi lasta.[4] Siippaisella oli aikaisemmasta avioliitostaan neljä lasta.[5]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvalan runokuvakirja Pikku-Marjan eläinkirja (1947) on vuosikymmenet ollut Suomen suosituin lastenkirja. Sen on kuvittanut Helga Sjöstedt. Kirjaa on myyty yli 310 000 kappaletta. Pikku-Marja on Latvalan oma tytär.[6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yökkömökki. Runoja. WSOY. 1945.
  • Pikku-Marjan eläinkirja. Lastenrunoja. WSOY. 1947.
  • Hulivili-kili. Lastenrunoja. WSOY. 1952.
  • Aamusignaali. Runoja. WSOY. 1953.
  • Keulaneitsyt. Runoja. WSOY. 1958.
  • Kanavan Marja. Lastenkertomus. WSOY. 1960.
  • Tuulien talo. Päiväkirjaromaani. WSOY. 1964.
  • Rinascita. Runoja. 1971.
  • Tummilla oksilla punaiset marjat. Runoja. WSOY. 1979.
  • Elysiumin kultaiset kentät. Runoja. 1986.
  • Pikku-Marjan eläinlauluja, säv. Marjatta Meritähti. 1980 (äänite)

Olavi Siippaisen kanssa:

  • Menon yhteisyys. Vaelluslauluja. WSOY. 1951.
  • Toisillemme. Runoja. WSOY. 1965.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 137. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Laura Latvala, s. 635-639. Porvoo: WSOY, 1947.
  3. Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita 1500-luvulta nykypäiviin. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1994. ISBN 951-1-12854-X.
  4. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 601. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  5. Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon, s. 516.
  6. Savon Sanomat 14.1.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]