Kuria Muria -saaret

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuria Muria -saaret
Hallaniyahinsaaret
Khuriya muriya 76.jpg
Merialue Arabianmeri
Saaria yht. 5
Suurin saari Al-Hallanyiah (Hallaniyahinsaari)
Muita saaria Al-Hasikiyah, As-Sawda', Qarzawit, Al-Qibliyah
Pinta-ala 73 km²
Valtio
Valtio Omanin lippu Oman
Väestö
Väkiluku 388 (VL 12/2010)[1]

Kuria Muria -saaret (arab. جزر خوريا موريا‎, transl. Jazāʾir Khurīyā Murīyā) on Omanille kuuluva saariryhmä Arabianmeressä noin 40 km maan kaakkoisrannikolta. Ryhmään kuuluu viisi saarta, jotka muodostavat oman wilayatin Shalim ja Al-Hallaniyahin saaret (2. tason aluehallinnollinen alue) Zufarin kuvernoraatissa. Saaret ovat lännestä itään lukien Al-Hasikiyah, As-Sawda', Al-Hallaniyah (suurin saari, 56 km²), Qarzawit ja Al-Qibliyah. Saarten kokonaispinta-ala on noin 73 km².[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuria Muria -saaret muodostivat aikanaan Hadramawtin ja Parthian välisen raja-alueen. Saarien asukkaat saivat elantonsa merestä. Pääasiallisen tulonlähteen muodosti kilpikonnankuoret, joita myytiin nykyiseen Jemeniin. Ajoittain myytiin myös meripihkaa. Lisäksi mantereelta matkustettiin saarille kaivamaan guanoa, jota käytettiin lannoitteena. Ensimmäinen eurooppalainen saarilla oli portugalilainen Afonso d'Albuquerque vuonna 1503. Myöhemmin saaret mainitaan portugalilaisissa lähteissä nimellä Curia-Muria. Vuonna 1818 Ra’s al-Khaimaista saapuneet hyökkääjät valtasivat saaret ehkäpä käyttääkseen niitä tukikohtinaan heidän ryöstellessään alueella liikkuvia laivoja. Paikalliset asukkaat ajettiin tai vietiin pois saarilta. Saarille tuli uusia asukkaita Mirbatin alueelta Dhofarin rannikolta. Uudet asukkaat kuuluivat Mahra-heimon Ibn Khalfan-nimiseen alaryhmään ja Etelä-Arabiassa saarista käytetäänkin nimeä Jaza'ir bin Khalfan. Jossain vaiheessa 1800-lukua saaret päätyivät osaksi Masqatin sulttaanin alueita, joka puolestaan luovutti saaret sen guanovarannoista kiinnostuneille briteille 14. heinäkuuta 1854. Hallinnollisesti saaret kuuluivat Adenin siirtokuntaan, mutta brittien vetäytyessä Adenista 30. marraskuuta 1967 saaret palautettiin Masqatin sulttaanille eli Omanille. Itsenäistynyt Jemenin demokraattinen kansantasavalta katsoi olevansa oikeutettu saarien hallintaan, mutta sen valitukset aiheesta jätetiin huomiotta.[3]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarten asukasluku on ollut pitkään melko tasainen. Vuonna 1883 saarilla oli 36 asukasta, vuonna 1936 50, vuonna 1947 70 ja vuonna 1976 53.[3] Väestönlaskentatietojen mukaan Hallaniyahinsaarella asui 212 (12/2003) ja 198 (12/2010) henkeä ja sen länsipuolisen Sawdahinsaaren asukasluku nousi nollasta (12/2003) 190:een asukkaaseen joulukuun 2010 väestönlaskentaan mennessä.[1] Saaren asukkaiden valtaosa kalastajia[2] ja saarilla puhutaan šehrin kielen murretta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Thomas Brinkhoff: Oman: Dhofar (Aineistolähteeksi ilmoitetaan Omanin kansallinen tilasto- ja tietokeskus. Kohdasta Localities löytää Hallaniyahin- ja Sadwahinsaaren asukkaat (Jazirat al-Hallaniyah, Jazirat as-Sawdah)) citypopulation.de. Viitattu 17.5.2015. (englanniksi)
  2. a b Khurīyā Murīyā Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.11.2017. (englanniksi)
  3. a b C.E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis ja Ch. Pellat: Encyclopaedia of Islam, Volume V (Khe-Mahi), s. 70-71. BRILL, 1998. ISBN 9789004078192. (englanniksi)
  4. Robert Hetzron: The Semitic languages, s. 378-420. Routledge, 1997. ISBN 0-415-05767-1. (englanniksi)