Kuoleman saari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuoleman saari
De Dødes Ø
Ohjaaja Vilhelm Glückstadt
Käsikirjoittaja Palle Rosenkrantz, Vilhelm Glückstadt
Kuvaaja Julius Folkmann
Lavastaja L. A. Hjarne
Pääosat Robert Schyberg, Hakon Ahnfelt-Rønne, Ellen Tegner, Otto Conradsen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Filmfabriken Danmark
Ensi-ilta 24. lokakuuta 1913 (Tanska)
19. tammikuuta 1914 (Suomi)
Kesto 1168 metriä
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Kuoleman saari (myös Kuolon saari, tansk. De Dødes Ø) on vuonna 1913 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. Vilhelm Glückstadtin ohjaaman draaman kuvasto perustuu Arnold Böcklinin maalauksiin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruhtinas Udo von Freundsberg saapuu seurueineen Kroatiaan rakennuttamalleen huvilalle, jonka edustalla kohoaa synkkä Kuoleman saari. Siellä hän kohtaa nuoren Floran, joka saa hänet unohtamaan seuralaisensa kreivitär Irma Sartoriskin. Irmaan rakastunut tohtori Eckstein pakottaa rahansa tuhlanneen Udon panttaamaan huvilansa, jolloin kreivitär menettää kiinnostuksensa ruhtinaaseen. Udo syöksyy epätoivoissaan rotkoon, mutta Flora hoitaa hänet terveeksi. Kuoleman saarelta löytämänsä aarteen turvin Udo karkottaa vieraansa, jolloin Irma heittäytyy meren aaltoihin. Lopussa Flora ja Udo saavat toisensa.[1][2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Robert Schyberg  … ruhtinas Udo von Freundsberg  
 Hakon Ahnfelt-Rønne  … kreivi Sartoriski  
 Ellen Tegner  … kreivitär Irma Sartoriski  
 Otto Conradsen  … paroni Sturm  
 Thilda Fønss  … paronitar Sturm  
 Richard Jensen  … kreivi Fersen  
 Kai Lind  … tohtori Eckstein  
 Rasmus Ottesen  … tohtori Critius  
 Gudrun Houlberg  … Flora  
 Thorleif Lund  … puutarhuri Baucis  
 Poul Witzansky  … vedenneito[3]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmfabriken Danmarkin tuottama[3] Kuoleman saari oli kunnianhimoinen yritys luoda korkeatasoinen taide-elokuva tunnetun taiteilijan maalauksien pohjalta. Sen kohtaukset perustuvat sveitsiläisen symbolistin Arnold Böcklinin teoksiin, joista kuuluisin on elokuvalle nimen antanut Die Toteninsel (viisi versiota 1880–1886).[4][5] Palle Rosenkrantzin käsikirjoituksen keskeisen osan muodostavat uninäyt ja mytologiset aiheet. Mahtipontiseen tyyliin lavastetun elokuvan kuvasi Julius Folkmann, joka sovelsi onnistuneesti taidevalokuvauksessa ennestään tunnettua keinotekoista valohämyä.[6] Kuoleman saarta varten tilattiin myös tanskalaisissa mykkäelokuvissa harvinainen alkuperäissäestys, jonka sävelsi Fini Henriques[7].

Böcklin-elokuvana ja ”elokuvataiteen uutena suuntauksena” mainostettua[5] Kuoleman saarta esitettiin Suomessa alkuvuodesta 1914[8][9]. Nya Pressen oli kertonut elokuvasta jo etukäteen,[10] ja arvosteluissa sitä kehuttiin poikkeuksellisen kauniiksi ja taiteelliseksi. Varsinkin naisnäyttelijöiden suorituksia pidettiin hyvinä, mutta elokuvan juoni oli Hufvudstadsbladetin kriitikolle hieman liian sentimentaalinen.[11][12] Suomessa esitetty kopio näyttää olleen yli sata metriä pitempi kuin tanskalainen[3][13][14].

Elokuva ei ole säilynyt[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Opiksi ja huviksi -elokuvateatterin ohjelmalehtinen digi.narc.fi. Viitattu 23.9.2017.
  2. Elokuvan tanskalainen juoniselostus dfi.dk. Viitattu 23.9.2017.
  3. a b c Det Danske Filminstitut: Filmdatabasen dfi.dk. Viitattu 23.9.2017.
  4. Abel, s. 401.
  5. a b c ”Casper Tybjerg: Distinguished Compositions – The Use of Paintings as Visual Models in Danish Silent Films”, Theatre and Film Studies 2010 Annual Report vol. 1, s. 85–98. Tokyo: Waseda University, 2012. ISBN 978-4-904221-22-8. Teoksen verkkoversio.
  6. Sadoul, Georges: Histoire générale du cinéma, tome 3: Le cinéma devient un art 1909–1914. Paris: Denoël, 1950.
  7. Abel, s. 251.
  8. Olympia Teatterin mainos. Helsingin Sanomat, 18.1.1914, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  9. Petit-elokuvateatterin mainos. Kansan Lehti, 4.2.1914, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  10. Böcklin på filmen. Nya Pressen, 24.10.1913, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  11. Bio. Nya Pressen, 22.1.1914, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  12. Biograferna. Hufvudstadsbladet, 23.1.1914, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  13. Hangon uutisia. Hangon Sanomat, 14.3.1914, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  14. Elävissä kuvissa. Raahen Sanomat, 15.10.1914, s. 3. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]