Kuningaspallo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningaspallo- ja pitkäpallokentät

Kuningaspallo on Suomessa 1800-luvun loppupuolelta noin vuoteen 1914 pelattu pallonlyöntipeli. Kuningaspallon ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin Oulussa vuonna 1901. Kuningaspallon säännöt kirjattiin ylös ja julkaistiin Suomen Valtakunnan Urheiluliiton perustaja Ivar Wilskmanin kirjassa vuonna 1903.[1][2]

Kuningaspallon pohjalta professori Lauri Pihkala kehitti uuden pallonlyöntipelin, nimeltään pitkäpallo, josta vaiheittaisten muutosten jälkeen kehittyi pesäpallo.[3] Vuonna 2016 Pohjois-Iin kylä elvytti kuningaspallon harrastus- ja liikuntamuodoksi Avoimet kylät -toiminnallaan.[4][5]

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaspallossa lyötiin kotimaalista. Lyöntien turvin lyöjä sai edetä ulkomaaliin ja takaisin polttoheittoa väistellen.[2] Juoksija paloi, mikäli ulkopelaajan heitto osui häneen maalien välillä.[2] Omalla lyönnillä ei ollut pakko edetä, vaan etenijä sai jäädä odottamaan toisten lyöjien onnistuneita lyöntejä.[2] Vuoronvaihto syntyi yhdestä palosta ja voittajajoukkue oli se, joka sai lyödä pidemmän aikaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Seinäjoen Maila-Jussit 75-vuotta juhlakirja s. 37 – Erkki Valtamäki, Ilkka Heiskari, 2007
  2. a b c d Huovinen, Pertti: Kuningaspallon saattohoitola Pohjois-Iin Sanomat - juhlalehti (25 vuotta). 2012. Pohjois-Iin kyläyhdistys ry. Viitattu 22.10.2018.
  3. Lajin synty Museo - pesäpallo. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.10.2018.
  4. Kuningaspallo Pohjois-Iin kyläyhdistys ry. Viitattu 22.10.2018.
  5. Kuningaspallo 11.6.2016 Albumi. 2016. Pohjois-Iin kyläyhdistys ry. Viitattu 22.10.2018.