Kultakivi (lomakylä)

Kultakivi oli Punkaharjulla vuodesta 1967 aina 2010-luvun taitteeseen toiminut lomakylä, joka koostui 1980-luvulla 140 majoitusmökistä sekä leirintäalueesta Mustajärven rannalla. Lomavieraita kävi kunkin kesän mittaan seitsemisen tuhatta, ja heitä palveli suurimmillaan 90 kesätyöntekijän henkilökunta. Kultakivellä oli oma seisake paikallisjunille Huutokoski–Parikkala-radan varressa. Kultakivi tunnettiin 1970- ja 1980-luvulla myös jopa 20 000 ihmistä keränneistä juhannusjuhlistaan ja diskoiltoja tarjonneesta ravintolastaan.

Kesällä 1972 Helsingin Sanomat luonnehti tuolloin 70 hehtaaria, 80 mökkiä, 350 hengen ravintolan ja 10 yhteissaunaa käsittänyttä Kultakiveä yhdeksi maan suosituimmista ja parhaiten varustetuista leirintäalueista ja sen sijaintia valtatie 14:n varrella erinomaiseksi. Silloisessa kansainvälisessä luokituksessa Kultakivi oli toinen kahdesta pohjoismaisesta ”loistoluokan” eli neljän tähden leirintäalueesta. Se oli jaettu kahtia nuorten ja muiden alueeksi, ja siellä saattoi harrastaa omatoimisesti tai ohjatusti ratsastusta, vesihiihtoa, tennistä, golfia, lentopalloa, sulkapalloa ja pöytätennistä. Taksilentokone kävi kahdesti viikossa tekemässä yleisölennätyksiä, ja päivittäin järjestettiin autoretkiä lähialueen kuntiin. Yhteisessä seurusteluhuoneessa oli avotakka, radio ja televisio. Retkeilijöiden käytettävissä olivat lämpimällä vedellä varustetut suihkut sekä pyykinpesutilat kuivaus- ja silityshuoneineen. Kymmenen kilometrin rantaviivaa ja uintimahdollisuuksia Helsingin Sanomat kehui erinomaisiksi ja vesiä niin puhtaiksi, että ”uidessa voi samalla juoda vettä”.

Kultakiven perusti huoltamoyrittäjänä 1950-luvulla aloittanut Eino Riiali (1930–2024) evakkosukunsa 20 hehtaarin tiluksille. Lomakylän kulta-aikaa olivat 1970- ja 1980-luvut, kunnes Suomen 1990-luvun alun lama ja muuttuvat lomatottumukset tekivät toiminnan kannattamattomaksi. Kultakivi ajautui tuolloin Pöyry-yhtiölle, joka vuonna 2001 myi sen eteenpäin eräälle suomalaisyhtiölle, kunnes lomakylän vuonna 2007 osti moskovalainen sijoittaja Miroslav Melnik 2,1 miljoonalla eurolla Alankomaihin rekisteröidyn, venäläisen VTB-pankin enemmistöomistaman Amirale-yhtiön suomalaisen tytäryhtön nimiin.

Rakennukset ovat olleet tyhjillään venäläisomistuksen alusta lähtien, mutta niitä on kunnostettu ja rantaan on alettu rakentaa kahdeksaa 125 neliömetrin hirsihuvilaa, joista kuitenkin vain yksi on saatu valmiiksi. Vuonna 2020 lomakylä löysi paikkakuntalaisen ostajan noin miljoonalla eurolla, mutta kaupat peruuntuivat hänen terveydentilansa heikennyttyä.

Eino Riiali sai Kultakiven omistajana tuomion kirjanpitorikoksesta ja laittomasta valuutanviennistä. Lomakylän katkeraa kohtaloa hän käsitteli vuonna 2002 ilmestyneessä omakustannekirjassaan Kultakiven ryöstö (ISBN 9529151136).