Kultainen nuoruus (kappale)
Kultainen nuoruus on Kullervo Linnan säveltämä ja Kullervon eli Tapio Lahtisen sanoittama valssikappale, joka voitti vuonna 1949 Yleisradion järjestämän iskelmäkilpailun[1]. Tuoreeltaan sen levyttivät Eero Väre ja Pentti Tuominen, ja myöhempiä levyttäjiä ovat myös muun muassa Olavi Virta (1962), Tapio Rautavaara (1976) ja Arja Saijonmaa (1981)[2]. Laulu alkaa sanoin ”Lapsena tuntenut murheita en...”.
Kappaleesta on tullut yksi suomalaisen vanhan tanssimusiikin klassikoista, joka on käytännössä jokaisen tanssiorkesterin ohjelmistossa. Jo vuonna 1975 se oli kaikkien aikojen kymmenen esitetyimmän suomalaissävellyksen joukossa, ja Teoston vuosittaisissa esityskorvaustilastoissa se oli Suomen esitetyin kappale peräkkäisinä vuosina 1989, 1990 ja 1991[1].
Helsingin Sanomat pyysi keväällä 2009 lukijoitaan nimeämään oman ”onnen laulunsa”, ja yli 800 ehdotetun kappaleen joukossa ”Kultainen nuoruus” oli yksi 35:stä eniten mainintoja saaneesta[3][4]
Kullervo Linna analysoi itse ”Kultainen nuoruus” -kappaleen suosiota Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon Iskelmän kultaisessa kirjassa:
» Uskon, että sen sävelmän viehätys perustuu siihen, että teksti ja sävel ovat niin lähellä toisiaan. Se iskostuu kuulijan korvaan hyvin äkkiä. Toinen juttu on vielä se, että aina on ihmisiä, jotka tulevat keski-ikään ja alkavat muistaa omaa 'kultaista nuoruuttaan', ja silloin heille tulee tämä minun sävelmäni mieleen. Se on ollut nyt [vuonna 1986] yli 30 vuotta yhtä mittaa esillä, eikä se enää ole oikeastaan niinkään paljon tanssi- kuin kuuntelumusiikkia. Kolme kuoroakin on sitä esittänyt.»
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Perämaa, Susanna (toim.): Teosto 90 vuotta Teosto ry. 2018. Viitattu 21.5.2022.
- ↑ Fenno, Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999.
- ↑ Kotirinta, Pirkko: 35 ehdokasta suomalaiseksi onnen lauluksi. Helsingin Sanomat, 31.5.2009. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- ↑ Kotirinta, Pirkko: Onni on laulu ja laulaminen. Helsingin Sanomat, 31.5.2009. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- ↑ Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 77. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.