Kultahydroksidi
| Kultahydroksidi | |
|---|---|
_hydroxide.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 1303-52-2 |
| PubChem CID | 11536100 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Au(OH)3 |
| Moolimassa | 247,994 g/mol |
| Ulkomuoto | keltainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | n. 100 °C (hajoaa)[1] |
| Liukoisuus veteen | 0,077 g/l (25 °C)[2] |
|
|
|
Kultahydroksidi (Au(OH)3) on kulta- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää valmistettaessa kultapinnoitteita ja muita kultayhdisteitä sekä keramiikan värjäämiseen.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa kultahydroksidi on keltaista tai ruskeaa kiinteää ainetta, joka tummuu valon vaikutuksesta. Rakenteeltaan se on amorfista ja koostuu kulta- ja hydroksidi-ionien muodostamasta lineaarisesta polymeeristä[2]. Yhdiste ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen, mutta liukenee happoihin ja lisäksi emäksiin muodostaen kompleksisen tetrahydroksoauraatti(III)-ionin ([Au(OH)4]-). Kuumennettaessa kultahydroksidi hajoaa ensin kultaoksidihydroksidiksi ja lopulta kultaoksidiksi.[3][4][5]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultahydroksidia valmistetaan saostamalla emäksillä, kuten alkalimetallihydroksideilla tai -karbonaateilla, veteen liukenevista kultayhdisteistä, kuten tetraklorokultahaposta tai alkalimetallitetrakloroauraateista.[2][3][4][5]
- Na[AuCl4] + 3 NaOH → Au(OH)3 + 4 NaCl
Kultahydroksidia käytetään valmistettaessa kultapinnoitteita elektrolyyttisesti sekä lasin ja keramiikan värjäämiseen punaiseksi.[4] Siitä myös valmistetaan muita kultayhdisteitä, kuten syanokomplekseja[6] ja kultananopartikkeleita[7].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Haynes, W. M., Lide, D. R. & Bruno, T. J.: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–65. (39th edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- 1 2 3 Daisuke Kawamoto, Hiroaki Ando, Hironori Ohashi, Yasuhiro Kobayashi, Tetsuo Honma, Tamao Ishida, Makoto Tokunaga, Yoshihiro Okaue, Satoshi Utsunomiya & Takushi Yokoyama: Structure of a Gold(III) Hydroxide and Determination of Its Solubility. Bulletin of the Chemical Society of Japan, 2016, 89. vsk, nro 11, s. 1385–1390. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- 1 2 Cohn, J. G., Stern, E. W. & Etris, S. F.: Gold and Gold Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. (englanniksi)
- 1 2 3 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 327–328. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- 1 2 Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 1287. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Hermann Renner, Günther Schlamp, Dieter Hollmann, Hans Martin Lüschow, Peter Tews, Josef Rothaut, Klaus Dermann, Alfons Knödler, Christian Hecht, Martin Schlott, Ralf Drieselmann, Catrin Peter & Rainer Schiele: Gold, Gold Alloys, and Gold Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
- ↑ Macchione, M. A., Samaniego, J. E., Moiraghi, R., Passarelli, N., Macagno, V. A., Coronado, E. A., Yacaman, M. J. & Pérez, M. A.: Gold decoration of silica by decomposition of aqueous gold(III) hydroxide at low temperatures. RSC Advances, 2018, 8. vsk, s. 19979-19989. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)