Tetraklorokultahappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tetraklorokultahappo
ChloroauricAcid.svg
Chloroauric acid.jpg
Tunnisteet
CAS-numero 16903-35-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava H[AuCl4]
Moolimassa 339,778
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine
Tiheys 3,9 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Tetraklorokultahappo (H[AuCl4]) on kullan, kloorin ja vedyn muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden kultayhdisteiden ja kultapinnoitteiden valmistamiseen, lasin värjäämiseen sekä elektronimikroskopiassa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa tetraklorokultahappo on keltaista tai oranssia kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan kidevedelliset tri- ja tetrahydraatit (H[AuCl4]·4H2O). Tetraklorokultahappo liukenee erittäin hyvin veteen ja eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja dietyylieetteriin. Sen vesiliuokset ovat voimakkaasti happamia ja syövyttäviä.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tetraklorokultahappoa voidaan valmistaa liuottamalla kultaa kuningasveteen ja haihduttamalla vesi pois.[2][4]

Au + HNO3 + 4 HCl → HAuCl4 + NO + 2 H2O

Tetraklorokultahappoa käytetään pinnoitettaessa muita metalleja elektrolyyttisesti kullalla, muiden kultayhdisteiden ja Cassiuksen kultapurppuran valmistamiseen, lasin värjäämiseen tummanpunaiseksi[1][2][4][3] sekä kultananohiukkasten valmistamiseen[5]. Yhdistettä käytetään elektronimikroskopiassa biologisten näytteiden käsittelyyn[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 328–329. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
  2. a b c J. G. Cohn, Eric W. Stern & Samuel F. Etris: Gold and Gold Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. (englanniksi)
  3. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 467. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  4. a b c Hermann Renner, Günther Schlamp, Dieter Hollmann, Hans Martin Lüschow, Peter Tews, Josef Rothaut, Klaus Dermann, Alfons Knödler, Christian Hecht, Martin Schlott, Ralf Drieselmann, Catrin Peter & Rainer Schiele: Gold, Gold Alloys, and Gold Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
  5. Rajib Ghosh Chaudhuri & Santanu Paria: Gold‐Based Core/Shell and Hollow Nanoparticles, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)
  6. Lorette C. Javois: Immunocytochemical Methods and Protocols, s. 299. Humana Press, 1994. ISBN 978-0-89603-285-X. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2020). (englanniksi)