Kuivasensaari
Kuivasensaari, tai myös Kuivainen, on saari varsinaisen Saimaalla Suur-Saimaan luoteispuolella Savitaipaleella Etelä-Karjalassa.[2]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuivasensaari on 9,7 kilometriä pitkä, 8,3 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 33 neliökilometriä. Saaren leveys kasvaa, kun huomioidaan Rahikkalassa koilliseen työntyvä kapea Ketvelinniemi. Leveys ilman Ketvelinniemeä on 7,2 kilometriä. Saari sijaitsee Suur-Saimaan Munaluodonselän länsipuolella ja Pönnilänkankaan luoteispuolella. Maankohoaminen on liittänyt muutamia saaria mantereeseen tai Kuivasensaareen, kun niiden väliset salmet ovat kasvaneet umpeen kosteikoiksi. Nykyisen Kuivasensaaren ”raja” kulkee ruoppaamalla avonaisena pidettävässä Korholansalmessa. Salmi yhdistää Haukiveden ja Karveden toisiinsa. Karvedestä on salmiyhteys Tukialansalmesta Suur-Saimaan Venäjänsaarenselälle. Vastapäivään kiertäen tulee seuraavaksi vastaan Honkainenselkä ja sitten Ketvelinniemen länsipuolella ja Kuivasensaaren pohjoispuolella Ieselkä ja Välivesi. Ieselältä pääsee Turponselän ja Vehkaselän kautta saaren länsipuolelle. Täällä voi seurata kymmenkilometristä salmea kohti kaakkoa ja pujahtaa siellä Korholansalmeen. Kartassa nimeämättömien selkien välissä ovat Kopinsalmi ja Totsalmi. Salmen leveys vaihtelee 0,4–2,1 kilometriä ja salmen takana näkyy manner, joka muodostaa vaihtelevan levyisen kannaksen Kuolimojärvelle päin. Saaren koillispäässä sijaitsee kapea Ketvelinniemi, joka kuuluu pitkään Suomalansaareen yltävään harjujaksoon. Harjujakso kulkee Saimaan pinnan alla Liiansaareen asti.[2][1]
Saaren pinnanmuodosta ovat maltilliset, sillä saaren korkeuserot ovat pienet ja sen pintaa luonnetii pienet kankareet, esimerkiksi Kukkurakankaalla. Saaren korkein kohta löytyy länsirannalta Hiidenvuoren tai Laasonvuoren laelta. Kumpikin kohoaa 110 metrin korkeuteen mpy. Kuivaisen kylä ja sen pohjoispuolin metsäalue on erityisen tasaista seutua. Järvellä esiintyy vähän järviä ja lampia. Aluksi on mainittava Jänky, joka on Saimaan lahti, mutta joka alkaa kuroutua erilleen Saimaasta umpeenkasvun seurauksena. Siihen laskee Jängynjoki, joka on Rahkasuon ja Puusuon kuivatusoja. Samaa voidaan sanoa Rahikkalanlammesta (17 ha) saaren koillisosassa. Sen laskuoja laskee Ieselän Sorronveteen. Ainoa lampi lienee Umpilampi (2 ha), jonka laskuoja lajsee Suur-Saimaan Honkainenlahteen.[2][1][3]
Saarella on peltomaata suhteellisen vähän. Kuivaisen kylässä sitä on raivattu neliökilometrin suuruiseksi peltoaukeaksi. Myös Rahikkalassa on peltoaukea. Muut peltopalstat sijaitsevat hajallaan eri puolilla saarta. Saareen on jostakin syystä kaksi tieyhteyttä, joka molemmat tulevat Lappeenrannan ja Solkein suunnalta. Eteläisempi tie (yhdystie 14775) ylittää Korholansalmen Korholassa ja pohjoisempi Tukialansalmen Tukialassa (yhdystie 14777). Ne yhtyvät Vauhokankaalla, josta tie jatkaa Pettilään. Matkalla siitä haarautuu Lahdentalojen suuntaa tie. Pettilässä tie kääntyy Kuivaiseen ja siitä haarautuu itään Rahikkalaan menevä tie. Rahikkalaan menee toinenkin tie, joka oikaisee Vauhokankaalta saaren itärantaa seuraten Rahikkalaan. Saaren asukasluku on 180, joskin 250 vapaa-ajan asunnoilla asustaa kesäisin moninkertainen määrä kesäasukkaita. Saari on varsin suosittu kesälomakohde, ja kesäisin siellä saattaa asua jopa 3 000 ihmistä. Pettilässä sijaitsee kyläkeskus, joka tarjoaa muun muassa kirjaston, postin ja mahdollisuuden käyttää internetiä. Pettilässä on kyläkeskuksen Pikku-Puodin lisäksi yleinen uimaranta, metsästysmaja ja vuonna 2015 valmistunut hiekkatekonurmikenttä.[2][1][4]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1928 julkaistussa Lappeenrannan seudun taloudellisessa kartassa on saari piirretty vailla siltayhteyttä mantereelle tai muihin saariin. Pohjoisessa sijaitsevalle Suomalansaareen ei ollut tietä ja nykyinen Kivisalmi oli paljon leveämpi Uittosalmi. Jänkyn aikaisempi nimitys on ollut Levälahti. Saaren peltoala oli suurempi kuin nykyään, kylien välillä kulki talosta taloon rakennettu kärrytieverkosto. Kuivaisen kylässä oli 17 maatilaa, Pettilässä 8 maatilaa, Rahikkalassa 11 tilaa, Tukialassa 5 tilaa ja Korholassa 5 maatilaa. Saarella hajalla sijaitsi lisäksi 15 maatilaa. Pieniä torpiksi tulkittavia tiloja oli näihin nähden murto-osan verran.[5]
Vuosien 1970–1971 peruskartassa oli edellä luetelluista maatiloista jäljellä lähes kaikki. Maantiet olivat silloin samat kuin nykyään, joskin ne olivat hiekkateitä. Kapean Korholansalmen ylitse oli rakennettu silta. Myös Tukialansalmessa oli silta, jonka painorajoitus oli 12 tonnia. Saaren koillispäässä maantiet päättyivät Rahikkalan kylälle, jossa ne haarautuivat eri taloihin. Ketvelinniemelle ei mennyt silloin tietä. Kuivaisen kylässä maantie meni suoraan Vehkaselän rantaan Lapinsalon kohdalle. Myös vanha Nenäniemeen johtanut tie sai käyttöä, kun kesäasukkaat alkoivat rakentaa sinne rantamökkejään.[6][7][8][9]
Naapurikylä Rahikkala tunnetaan kirkonrakentajistaan, joita olivat ainakin Taavetti Rahikainen, Juhana Salonen ja Matti Salonen. Rahikkalassa sijaitsee myös hirsisalvottu tuulimylly, joka on kunnostettu. Kuivasensaari oli vuoden eteläkarjalainen kylä 1999.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Manninen, Ari: ”Kuivainen”, Saimaa – koko tarina, s. 424–425. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
- ↑ a b c d Kuivasensaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.6.2021.
- ↑ Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 21.6.2021.
- ↑ Veskansa ry, ekarjala.fi, viitattu 22.6.2021
- ↑ Lappeenrannan seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1928. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 13.6.2021.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3134 03 Solkei. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1971. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 13.6.2021)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3132 12 Kuolimo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1971. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 13.6.2021)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3141 10 Liiansaari. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1970. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 13.6.2021)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3143 01 Otasalo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1971. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 13.6.2021)
