Kruunuyöhaikara
| Kruunuyöhaikara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
| Heimo: | Haikarat Ardeidae |
| Suku: | Nyctanassa |
| Laji: | violacea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nyctanassa violacea |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Kruunuyöhaikara (Nyctanassa violacea) on haikaroihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kruunuyöhaikara voi kasvaa 55–70 cm pitkäksi ja koiraat ovat hieman naaraita suurempia. Ruumiinrakenteeltaan laji on haikaraksi suhteellisen lyhytkaulainen ja -jalkainen. Nokka on hyvin pitkä. Kruunuyöhaikaran päälaen höyhenet ovat väriltään vaaleankeltaset ja muodostavat pitkän töyhdön. Lajin pää on musta ja silmien alapuolella kulkee valkoinen juova. Kaula, rinta ja vatsa ovat harmaat. Linnun selkä- ja siipisulat ovat mustat ja harmaareunaiset.[3][4][5][6]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kruunuyöhaikaran levinneisyysalue on laaja. Sitä tavataan Yhdysvaltojen itäosista Teksasiin ja rannikkoa pitkin Brasiliaan ja lännessä Meksikosta Peruun. Lintua esiintyy myös useilla Karibianmeren saarilla ja Galápagossaarilla. Levinneisyysalueen pohjoisosien linnut muuttavat talvehtimaan etelämmäksi. Kruunuyöhaikaran elinympäristöä ovat rannikkoseutujen suot ja mangrovemetsät. Laji on yöaktiivinen ja sen ravintoa ovat erityisesti ravut, mutta ne voivat syödä myös muita vesieläimiä kuten kaloja tai sammakkoeläimiä. Pesä sijaitsee puussa, pensaassa tai kivikossa, ja se rakennetaan risuista. Naaras munii 3–5 vaaleansinivihreää munaa, ja myös koiras hautoo munia. Laji pesii usein 4–5 parin kolonioissa.[3][4][5][6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Nyctanassa violacea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Nyctanassa violacea (TSN 174842) itis.gov. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Andrew C. Vallely, Dale Dyer: Birds of Central America, s. 196. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-13801-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.12.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Dave Currie, Joseph M. Wunderle, Jr., Ethan Freid, David N. Ewert, D. Jean Lodge: The Natural History of The Bahamas, s. 342. Cornell University Press, 2019. ISBN 9781501738029. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Clive Byers: Birds of Peru, s. 29. Bloomsbury Publishing, 2016. ISBN 978-1-4729-3216-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.2.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Frank Stabile: Nyctanassa violacea Animal Diversity Web. Viitattu 7.2.2023.
- ↑ David Horwell, Pete Oxford: Galapagos Wildlife, s. 76. Bradt Travel Guides, 1999. ISBN 978-1898323884. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)