Kromifluoridi
| Kromifluoridi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CrF3 |
| Moolimassa | 109,00 |
| Ulkomuoto | Vihreä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 1 425 °C[1] |
| Tiheys | 3,8 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Kromifluoridi eli kromi(III)fluoridi (CrF3) on kromi- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään tekstiiliteollisuudessa tekstiilien värjäyksessä ja orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kromifluoridi on vihreää kiteistä ainetta, jonka alkeiskoppi on romboedrinen. Aineen kiderakenne koostuu kromi- ja fluoridi-ionien muodostamista kerroksista. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee happoliuoksiin tai pelkistimien läsnä ollessa veteen. Vedettömän kromifluoridin lisäksi tunnetaan useita kidevedellisiä muotoja, joissa kideveden määrä vaihtelee kolmesta yhdeksään moolia kromifluoridimoolia kohden. Nämä hydraatit ovat väriltään vihreitä tai violetteja. Kromifluoridi sublimoituu 1 000–1 200 °C:n lämpötilassa.[2][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kidevedellistä kromifluoridia voidaan valmistaa liuottamalla kromihydroksidia vetyfluoridin vesiliuokseen.[2][4][5][6]
- Cr(OH)3 + 3 HF → CrF3 + 3 H2O
Kromifluoridia käytetään tekstiiliteollisuudessa peitattaessa tekstiilejä, villan ja silkin värjäyksessä, marmorin värjäyksessä ja sillä voidaan myös suojata tekstiilejä koilta. Ainetta voidaan lisätä myös ruosteenestomaaleihin ja korroosionestoaineisiin. Orgaanisen kemian synteeseissä kromitrifluoridia käytetään katalyyttinä halogenointireaktioissa.[2][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–58. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.12.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c d Gerd Anger, Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Petr Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 5.12.2018
- ↑ a b c Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 224. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 224. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 332. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119267843. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.12.2018). (englanniksi)