Tämä on lupaava artikkeli.

Kroatian politiikka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kroatian nykyinen valtionpäämies, presidentti Kolinda Grabar-Kitarović.

Kroatian politiikka on järjestelmältään tasavaltainen ja parlamentaarinen. Valtionpäämies on presidentti, jonka virkakausi kestää viisi vuotta. Pääministerin johtamalla hallituksella on toimeenpanovalta ja parlamentilla lainsäädäntävalta. Parlamentti valitaan neljäksi vuodeksi, ja siellä pitää olla vähintään 100 ja enintään 160 jäsentä. Edustajat valitaan 12 vaalipiirissä, yksi piireistä on ulkomailla asuville kroatialaisille ja yksi vähemmistöille.

Paikallishallinnon tasolla Kroatia on jaettu 20 piirikuntaan, ja pääkaupunki Zagrebilla on piirikunnallinen asema. Piirikunnat ovat jaettu edelleen useisiin kuntiin. Oikeuslaitos on kolmiasteinen, ja ylimmällä portaalla on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin käsittelee puolestaan perustuslakiin liittyivät asiat. Oikeuslaitoksen kehys on rakentunut itävaltalaisten instituutioiden pohjalle.

Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian parlamenttirakennus.

Kroatian perustuslaki hyväksyttiin 22. joulukuuta 1990. Kroatian poliittinen järjestelmä on tasavaltainen, ja vuodesta 2000 se on ollut parlamentaarinen. Sitä ennen se oli 1990-2000 semipresidentiaalinen.[1]

Kroatian valtionpäämies on presidentti.[1] Vuonna 2015 presidentiksi valittiin Kolinda Grabar-Kitarović.[2] Presidentin virkakausi on viiden vuoden mittainen, ja presidentti voi maksimissaan istua kaksi kautta. Presidentti on asevoimien ylipäällikkö ja nimittää pääministerin tehtäväänsä.[1] Hän myös linjaa ulkopolitiikkaa hallituksen kanssa ja vahvistaa puolustusvoimien komentajat sekä diplomaattisten edustustojen päälliköt tehtäviinsä. Presidentillä on Kroatiassa vahva asema mielipidevaikuttajana.[3]

Kroatian hallituksella on toimeenpanovalta, ja sitä johtaa pääministeri, jonka lisäksi siihen kuuluu yksi tai useampi varapääministeri ja muita ministereitä. Pääministerinä on vuodesta 2011 ollut Zoran Milanović. Hallitus on vastuussa parlamentille, jolle se esittää lakeja ja muita säädöksiä sekä budjetin. Hallitus toimeenpanee lakeja ja muita parlamentin tekemiä päätöksiä, johtaa sisä- ja ulkopolitiikkaa, ohjaa valtionhallinnon työtä, huolehtii valtion taloudellisesta kehityksestä ja ohjaa julkisten palveluiden kehittymistä.[2]

Kroatian parlamentilla Saborilla on lainsäädäntävalta. Parlamentin jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ja perustuslain mukaan kansanedustajia pitää olla vähintään 100 ja enintään 160.[3] Edustajat tulevat pääosin Kroatiasta, mutta parlamentissa on varattu paikkoja myös ulkomailla asuville kroatialaisille. Parlamenttia johtaa puhemies, jolla on vähintään yksi varapuhemies.[4] Parlamentti päättää muun muassa perustuslain soveltamisesta ja lisäyksistä, hyväksyy lakeja, ottaa käyttöön valtionbudjetin ja dokumentit, joissa käsitellään parlamentin käytäntöjä.[5]

Vaalit ja puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatiassa on yleinen äänioikeus, ja maassa on monipuoluejärjestelmä.[6] Perustuslaissa on määritelty, että kansalla on oikeus valita edustajansa kansanvaalien perusteella. Yksikamariseen parlamenttiin äänestetään ehdokkaita 12 vaalipiiristä suhteellisen vaalitavan mukaan. Maa on varsinaisesti jaettu 10 vaalipiiriin, joista valitaan jokaisesta 14 kansanedustajaa. Näiden lisäksi ulkomailla asuvat kroatialaiset äänestävät korkeintaan 14 edustajaa ja vähemmistöt 8 edustajaa. Äänet jaetaan D’Hondtin menetelmän mukaan, äänikynnys on viisi prosenttia. Presidentti puolestaan valitaan suoran kansanvaalin mukaan. Vaali on kaksivaiheinen, jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokkaista ei saa enemmistön ääniä.[7]

Puoluepolitiikkaa leimaa voimakas vastakkainasettelu sekä hyvin kärjekäs retoriikka.[3] Puoluejärjestelmää leimaavat myös useat vähemmistöjä edustavat puolueet ja alueelliset puolueet, jotka painottavat politiikassaan oman alueensa asioita.[7] Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa konservatiivisen Kroatian demokraattinen unioni -puolueen johtama isänmaallinen koalitio voitti vaalit saaden 59 parlamenttipaikkaa. Toiseksi tullut Kroatia kasvaa -koalitio, jota johtaa sosiaalidemokraattinen puolue (SDP), sai 56 paikkaa ja kolmanneksi tullut neoliberalistinen MOST-puolue 19 paikkaa. Koska enemmistöhallituksen muodostaminen vaatii 76 parlamentikkoa, on hallituksen muodostaminen osoittautunut hankalaksi. Hallitusneuvottelut ovat yhä kesken.[8][9]

Paikallishallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian piirikunnat.

Kroatia on jaettu 20 piirikuntaan ja edelleen useisiin kuntiin. Pääkaupunki Zagrebilla on piirikuntaa vastaava asema.[6] Nykyinen paikallishallinto on vuodelta 1997, jolloin vuonna 1992 asetettua järjestelmää muutettiin. Vuoden 2006 lain mukaan Kroatiassa on puolestaan 429 kuntaa, joista 127:llä on kaupunginoikeudet.[10]

Oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian oikeuslaitos on kolmiasteinen, ylimpänä on korkein oikeus ja sen alapuolella ovat piirikunnalliset ja kunnalliset oikeudet. Perustuslakituomioistuin käsittelee perustuslakiin liittyvät asiat. Oikeuslaitos on saanut runsaasti vaikutteita Itävalta-Unkarin ajoista, ja sen kehys on rakentunut itävaltalaisten instituutioiden pohjalle.[11]

Oikeuslaitoksen itsenäisyyttä on Kroatiassa kritisoitu, mihin on ollut suurimpana syynä, että monet vielä 2000-luvullakin virassa olleet tuomarit olivat valittu poliittisin perustein 1990-luvulla. Oikeuslaitoksessa on kuitenkin 2000-luvun alun aikana ollut merkittäviä uudistuksia EU:n asettaman paineen takia.[6]

Asevoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatia ei ole militaristinen valtio, ja se luottaa turvallisuudessaan Naton takaamaan suojaan. Naton jäseneksi Kroatia pääsi vuonna 2009.[12] Kroatian asevoimat perustettiin 1990-luvun alussa laajan, erityisesti Yhdysvalloista tulleen, kansainvälisen tuen avulla. Kroatialla ei ollut vielä asevoimia 1991, kun se julistautui itsenäiseksi. Kahdessa vuodessa se oli kuitenkin koulutettu ja varustettu sen verran hyvin, että se onnistui valtaamaan serbimilitanteilta alueita kahdessa erillisessä suuressa operaatiossa vuoden 1995 aikana. Asevoimiin kuuluu maavoimat, laivasto ja ilmavoimat.[6]

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi 30. marraskuuta 2000. Se anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003, ja hyväksyttiin virallisesti vuonna 2004 hakijavaltioksi. Jäsenyysneuvottelujen ehtona oli yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTYn kanssa. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja päättyivät 2011. 22. tammikuuta 2012 Kroatiassa pidettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Äänioikeutetuista 44 % kävi äänestämässä, joista kaksi kolmasosaa kannatti liittymistä Euroopan unioniin. Kroatia on ollut EU:n jäsen 1. heinäkuuta 2013 alkaen.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mechkova, s. 2-4.
  2. a b Executive power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  3. a b c Poliittinen järjestelmä Croatia.eu. Suomi-Kroatia Seura. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  4. Mechkova, s. 8.
  5. Legislative power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  6. a b c d Croatia Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  7. a b Electoral system Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  8. Political stalemate following Croatian parliamentary election World Socialist Web Site. 12.11.2015. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  9. Croatia faces further delay in forming new government, holding up urgent reforms Reuters. 21.12.2015. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  10. Counties Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  11. Mechkova, s. 9.
  12. Albania, Croatia become NATO members 1. huhtikuuta 2009. NBC. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  13. EU Enlargement - Croatia 9.11.2012. Euroopan unioni.