Kreikan kansanäänestys 1862
| Kansanäänestys 1862 | |
|---|---|
|
Kuninkaan valinta |
|
| Sijainti | Kreikka |
| Ajankohta | 19. marraskuuta 1862 – |
Kreikan vuoden 1862 kansanäänestys järjestettiin 19. marraskuuta 1862 alkaen koskien uutta kuningasta.
Aikaisempi kuningas Otto, joka oli itsenäisen Kreikan ensimmäinen, oli syösty vallasta lokakuun 1862 kansannousussa. Kansa ei kuitenkaan hylännyt monarkiaa itseään. Monet pyrkivät saamaan maahan brittiläisen kuninkaan, mutta Ison-Britannian kuningatar Viktoria vastusti tätä, ja myös vuoden 1832 Lontoon protokolla esti tämän. Siksi kysymyksestä järjestettiin kansanäänestys, joka oli itsenäisen Kreikan ensimmäinen.[1][2]
Äänestyksen voitti ylivoimaisesti Ison-Britannian prinssi Alfred, joka sai noin 95 % äänistä. Hän oli kuitenkin Viktorian poika, eikä Britannian kuningashuoneen jäsenenä kelvannut muille Kreikan suojelijavaltioille Ranskalle ja Venäjälle. Lopulta vuoden 1862 Kreikan kansankokous valitsi kuninkaaksi Tanskan prinssi Vilhelmin, josta tuli kuningas Yrjö I.[1][2][3] Kansanäänestyksessä tämä oli saanut muutaman hajaäänen.[4][5]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänestyksen tulos oli:
| Ehdotettu | Äänet | |
|---|---|---|
| Prinssi Alfred | 230 016 | [3][4][5] |
| Leuchtenbergin herttua | 2 400 | [3][4][5] |
| ortodoksinen kuningas | 1 917 | [4][5] |
| Aleksanteri II | 1 841 | [4][5] |
| Suuriruhtinas Nikolai | 1 821 | [4] |
| kuningas | 1 763 | [4][5] |
| Venäjän prinssi Nikolai | 1 741 | [4] |
| kauan eläköön kolme suurvaltaa | 482 | [4] |
| Suurherttua Konstantin | 478 | [4] |
| Prinssi Napoléon | 345 | [4][5] |
| Ranskan prinssi | 246 | [4][5] |
| tasavalta | 93 | [4][5] |
| venäläinen prinssi | 14 | [4] |
| Prinssi Amadeus | 13 | [5] |
| Venäjän prinssi | 9 | [4] |
| Romanov | 8 | [4] |
| Flanderin kreivi Philippe | 7 | [4][5] |
| Tanskan prinssi Vilhelm | 6 | [4][5] |
| Prinssi Ypsilántis | 6 | [4][5] |
| Kenraali Garibaldi | 3 | [4] |
| Aumalen herttua | 3 | [4] |
| Keisari Napoleon | 2 | [4] |
| Ruotsin prinssi | 2 | [4] |
| Prinssi Joinville | 1 | [4] |
| Kenraali Mac-Mahon | 1 | [4] |
| Jean-Gabriel Eynard | 1 | [4] |
| Otto | 1 | [4] |
| Ääniä yhteensä | 241 202 | [3][4][5] |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gallant, Thomas W.: Edinburgh History of the Greeks, 1768 to 1913, s. 106–107. Edinburgh University Press, 2015. ISBN 0748636072. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Gallant, Thomas W.: Modern Greece: From the War of Independence to the Present, s. 72–73. 2. painos. Bloomsbury Publishing, 2016. ISBN 1472567587. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Ward, Adolphus William & Prothero, George Walter & Leathes, Stanley Mordaunt: The Cambridge Modern History, s. 641. Nide 1. CUP Archive, 1934. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab The Times, 16.2.1863, s. 6, sarake A.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Finlay, George & Tozer, Henry Fanshawe (editor): A history of Greece, from its conquest by the Romans to the present time, B.C. 146 to A.D. 1864. Vol. VII. Oxford: Clarendon Press, 1877. Teoksen verkkoversio.