Kosti Wigren

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kosti Gunnar Wigren (1. toukokuuta 1895 Turku24. lokakuuta 1958) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän sai sotilaskoulutuksensa Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Saksan armeijassa hän osallistui taisteluihin itärintamalla ja myöhemmin Suomen sisällissodassa ja vielä vuonna 1941 alkaneessa jatkosodassa pataljoonankomentajana.[1][2]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat vahtimestari Johan Wigren ja Maria Charlotta Fredriksson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Fanny Helena Weneliuksen kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wigren kävi kansakoulun ja kaksi lukukautta Turun kauppaopiston iltakursseja sekä suoritti kahdeksannen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Hän kävi Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928 ja konekivääri- ja kranaatinheitinkurssin vuonna 1935.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Wigren liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa järjestetyn sotakoulun B-kurssin.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Wigren saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wigren määrättiin sisällissodan jälkeen armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä nuoremmaksi upseeriksi Suomen valkoiseen kaartiin, mistä hänet siirrettiin 9. tammikuuta 1920 päälliköksi 3. konekiväärikomppaniaan ja 1. elokuuta 1928 niin ikään päälliköksi 2. konekiväärikomppaniaan. Hän toimi tänä aikana useita kertoja pataljoonankomentajan viransijaisena. Hänet siirrettiin 31. tammikuuta 1929 alkaen puolustusministeriön asetoimiston ja 28. syyskuuta 1929 alkaen sota-asiainosaston vanhemmaksi toimistoupseeriksi. Puolustusministeriöstä hänet siirrettiin 16. huhtikuuta 1931 Keski-Suomen rykmentin I pataljoonan komentajaksi ja edelleen 7. toukokuuta 1931 alkaen rykmentin aliupseerikoulun johtajaksi. Aliupseerikoulusta hänet siirrettiin 1. elokuuta 1933 alkaen II pataljoonan komentajaksi. Hänet nimitettiin 4. joulukuuta 1937 Vaasan sotilaspiirin päälliköksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wigren osallistui talvisotaan Täydennysjalkaväkirykmentti 4:n II pataljoonan komentajana, josta hänet siirrettiin myöhemmin Lahden suojeluskuntapiirin päälliköksi ja edelleen Jalkaväkikoulutuskeskus 4: päälliköksi. Välirauhan aikana hän toimi edelleen samassa tehtävässä, kunnes myöhemmin siirrettiin Sisä-Suomen suojeluskuntapiirin päälliköksi. Sisä-Suomen suojeluskuntapiiristä hänet siirrettiin yleisesikuntaupseeriksi Raahen suojeluskuntapiiriin.[2]

Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 32:n II pataljoonan komentajaksi ja osallistui sen komentajana taisteluihin Vuokkiniemellä, Kuittijärvellä, Pistojoella, Varpijärvellä, Tetsivaaralla ja Kis-Kisjoella. Hyökkäysvaiheen jälkeen hänet siirrettiin Jalkaväkikoulutuskeskus 15:sta III pataljoonan komentajaksi. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Järjestelykeskus I:n päälliköksi, missä tehtävässä hän palvelikin sodan loppuun saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi kuljetuspäälliköksi Raaheen Ruona Oy:lle.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wigren toimi 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuonna 1927 ja Suomen valkoisen kaartin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1928 sekä 2. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuonna 1933. Keski-Suomen rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtaja hän toimi vuosina 1934–1935 ja Upseerien ampumayhdistyksen Helsingin alaosaston varapuheenjohtajana vuonna 1927 ja puheenjohtajana vuosina 1928–1931 sekä Kouvolan alaosaston puheenjohtajana vuosina 1932–1937. Upseerien ampumayhdistyksen johtokunnan varajäsenenä hän toimi vuosina 1929–1930 ja jäsenenä vuosina 1931 ja 1934. Suomen upseeriliiton Kouvolan alaosaston puheenjohtajana hän taasen toimi vuonna 1933 ja Kouvolan kauppalanvaltuuston jäsenenä vuonna 1937.[1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975