Kosti Sundberg
Konstantin ”Kosti” Sundberg (ent. Slastnikow; 10. tammikuuta 1893 Tampere – 13. marraskuuta 1967) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. Myöhemmin hän oli myös ensimmäisen Reservinupseerikurssin johtajana ja Valtion pukutehtaan johtajana.[1][2]
Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sundbergin vanhemmat olivat kauppias Konstantin Slastnikow ja Olga Ralaschow. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Karin Margareta Femfertin kanssa. Hän kävi viisi luokkaa Tampereen suomalaista yhteiskoulua. Sotilaskoulutusta Sundberg sai sotilashallinnollisten kurssien I jaksolla vuonna 1927 ja II jaksolla vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sundberg työskenteli liikemiehenä Tampereella ja myöhemmin Saksassa ennen kuin liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, jotka aloittivat vapaaehtoisen sotilaskoulutuksensa Pfadfinder-kurssilla Saksassa, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 27. helmikuuta 1915, jolloin hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin juuri perustetun Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. huhtikuuta 1916 alkaen pataljoonan täydennysjoukkoon, mutta palautettiin takaisin komppaniaansa 30. heinäkuuta 1916 alkaen. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen hänet komennettiin salakirjoitusten selvittäjäksi Libaun rannikkolennätinasemalle 10. toukokuuta 1917 ja oli tehtävässä 5. helmikuuta 1918 saakka.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sundberg saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jääkärien pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin komppanianpäälliköksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sundberg palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin ensin Savon jääkärirykmentti 3 ja myöhemmin Uudenmaan rykmentti. Rykmentissä hän toimi II pataljoonan komentajana 5. toukokuuta 1918 alkaen. Hän toimi 1. syyskuuta 1918 – 1920. huhtikuuta 1919 välisen ajan Viipurin upseerikokelaskurssin komppanianpäällikkönä ja taktiikan opettajana.[1][2] Hän oli ensimmäisen kolmekuukautisen Reserviupseerikurssin johtajana Haminassa 1. tammikuuta – 1. heinäkuuta 1920 välisenä aikana. Varsinainen kurssi alkoi 1. huhtikuuta ja sille osallistui 143 oppilasta.[3][4] Reserviupseerikursseilta hänet määrättiin komentajaksi Karjalan kaartin rykmentin 3. Jääkäripataljoonaan 15. kesäkuuta 1920, josta tehtävästä hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1921 alkaen rykmentin talouspäälliköksi. [1][2]
Sundberg erosi armeijasta 10. kesäkuuta 1921 ja työskenteli sen jälkeen liikemiehenä Tampereella ja toimi siviilityönsä ohella 15. syyskuuta 1921 – 30. marraskuuta 1924 välisenä aikana Tampereella suojeluskunnan Pyynikin pataljoonan komentajana, minkä jälkeen hän toimi vielä samaisen suojeluskunnan 5. komppanian päällikkönä 31. toukokuuta 1925 saakka. Suojeluskuntatehtävissä hän toimi myös Suojeluskuntain päällystökoulun johtajana Tuusulassa 1. joulukuuta 1921 – 15. maaliskuuta 1922 välisenä aikana. Sundberg astui takaisin armeijan palvelukseen 6. toukokuuta 1925 ja sijoitettiin taloudenhoitajaksi Savon jääkärirykmentin III pataljoonaan, josta tehtävästä hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1927 alkaen talouspäälliköksi Savon prikaatin III pataljoonaan ja edelleen 25. syyskuuta 1930 alkaen samaiseen tehtävään Vuoksen Jääkäripataljoonaan. Hän siirtyi 27. helmikuuta 1931 Armeijan pukimon (myöh. Valtion pukutehdas) johtajaksi, jossa tehtävässä hän oli vuoteen 1960 saakka.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
- ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
- ↑ Reserviupseerikoulu 85 vuotta. (Arkistoitu – Internet Archive) Mil.fi. viitattu 1.12.2010.
- ↑ RUK 90 Juhlakirja: ’’Ympyröiltä upseeriksi’’[vanhentunut linkki] Reserviupseerikoulun oppilaskunta. viitattu 1.12.2010.