Kolmipyörä (L5e)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
L5e ajoneuvo eli trike muistuttaa kolmipyöräistä moottoripyörää. Sillä ei ole moottoritehon ylärajaa.

Kolmipyörä (L5e) on Euroopan unionissa käytössä oleva ajoneuvoluokka, johon kuuluu moottorikäyttöinen ajoneuvo, jossa on kolme pituusakselin suhteen symmetrisesti sijoitettua pyörää, ja jonka moottorin iskutilavuus on yli 50 kuutiosenttimetriä, jos kyseessä on polttomoottori, tai jonka suurin rakenteellinen nopeus on enemmän kuin 45 kilometriä tunnissa[1][2]. Tähän luokkaan ei kuulu moottoripyörä (L3e) myöskään sivuvaunullisena (L4e), koska silloin pyörät eivät ole pituusakselin suhteen symmetrisesti. Luokkaan kuuluu myös hyötykolmipyörä (L5e-B). Kolmipyörästä käytetään yleisesti nimeä trike, joka lienee perua englantia puhuvista maista.

Muissa maissa ajoneuvoluokkien rakenteet ja nimikkeet usein poikkeavat EU:n luokituksesta. EU:n ulkopuolella, erityisesti Intiassa ja Thaimaassa paljon käytetty tuk-tuk, Filippiineillä ja Kiinassa "three-wheeler" tai "tricycle" ovat merkityksellinen osa kaikkea taksi- ja tavaraliikennettä. Tärkeytensä vuoksi monessa maassa niiden rakenteeseen, henkilölukuun, kantavuuteen ja päästöihin suhtaudutaan lainsäädännössä hyvin joustavasti.[3] Erityisesti Intiassa on suosituksi tullut sähkökäyttöinen kolmipyörä "e-rickshaw" sen vähäpäästöisyyden vuoksi.[4][5]

Joissakin maissa kuten Gazassa Palestiinassa kolmipyöräinen on olosuhteiden sanelema kuljetusväline.[6]

Kolmipyörä L5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenteessä on vieläkin laillisia kolmipyöriä ja nelipyöriä, jotka ovat vanhentuneen lain mukaisia ja niiden luokkamerkintä on L5. Tällaisia ajoneuvoja ei nykyisen lain mukaan voi ottaa käyttöön tieliikenteessä. Tällainen kolmipyörä on kolmipyöräinen ajoneuvo, jonka pyörät ovat symmetrisesti pituusakselin suhteen, polttomoottorin iskutilavuus on yli 50 kuutiosenttimetriä, rakenteellinen suurin nopeus käyttövoimasta riippumatta on yli 45 km/t ja kuormittamaton massa on enintään 1000 kg. Massaan ei lasketa mukaan sähköajoneuvon akkujen massaa. Tähän luokkaan kuuluu myös nelipyöräinen ajoneuvo, jonka moottorin suurin iskutilavuus on yli 50 kuutiosenttimetriä tai yli 4 kW mutta alle 15 kW ja suurin rakenteellinen nopeus yli 45 km/t ja kuormittamaton massa ilman sähköajoneuvon akkuja, enintään 400 kg henkilökuljetuksessa, tai 550 kg tavarakuljetuksessa.[7]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmipyörän ja kaksipyörän kaarreajon ero.

Kolmipyörän rakenne EU-maissa yleensä ja Suomessa noudattaa asetuksen mukaan pitkälti moottoripyörien rakennemääräyksiä. Joitakin eroja on, mm. kahdet takavalot sekä melupäästöjen määrä ja mittaustapa. Henkilöpaikkojen enimmäismäärä on viisi. [8] Rinnakkaiset pyörät voivat olla edessä tai takana, kunhan ne ovat pituusakselin suhteen symmetrisesti.[9][10] Jos rinnakkaiset pyörät ovat samalla vetävät pyörät, niillä on oltava tasauspyörästö. Peruutuslaite saa, mutta ei täydy olla. Kokonaismassalle on yläraja varsinkin silloin kun kolmipyörä rakennetaan omavalmisteena muuntaen moottoripyörästä, mikä harrastuksena on varsin suosittua. Kolmipyörän täytyy olla rekisteröity ja tyyppihyväksytty tai piensarjatyyppihyväksytty ja maahantuonnin jälkeen sen identiteetti täytyy todeta katsastusasemalla, mutta se ei ole katsastus. Kuitenkin poliisi voi määrätä minkä tahansa ajoneuvon katsastettavaksi jonkin erityisen asian, kuten valojen korjaamisen vuoksi. Jos ajoneuvoon on tehty sen luokkaa muuttava muutos se täytyy muutoskatsastaa[11]. Muuta katsastusta L-luokan ajoneuvoille ei Suomessa ole. Autovero maksetaan kuten moottoripyörästä iskutilavuuden mukaan.[12][1][13]

Kolmipyörän ajo-ominaisuuksien oleellinen ero moottoripyörällä ajoon verrattuna on poikittaisen keskipakovoiman tuntuminen "automaisesti" poikittain, kun taas kaksipyöräinen kallistuu ja muuttaa painon ja keskipakovoiman summavektorin ajoneuvon jousituksen ja pystyakselin suuntaiseksi. Myös kallistuvarunkoisia kolmipyöriä on, mutta rungon kallistus ei muuta sitä tosiasiaa, että kolmipyörän renkaat ottavat vastaan kitkallansa poikittaisen voiman ja niitä painaa tiehen vain ajoneuvon paino. Kaksipyöräisen kallistuminen hyödyntää keskipakovoiman ja painon vektorisumman painaessaan renkaita tiehen.[14][15]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmipyöräiset ajoneuvot ovat tärkeä osa moottoriajoneuvojen kehityshistoriaa. Useat autot ovat olleet kehityksensä alussa kolmipyöräisiä. Karl Benzin vuonna 1885 rakentama ensimmäinen moottoriajoneuvoversio oli kolmipyöräinen. Kolmipyöräiset olivat erityisen suosittuja Englannissa 1930 luvulle asti, ilmeisesti verolainsäädännön vuoksi[16].

Ajokorttivaatimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinkin EU:n ulkopuolella ajokorttivaatimukset ovat Suomen lainsäädännöstä poikkeavia. Suomessa kolmipyörä (L5e) luokan ajoneuvoa saa ajaa moottoripyörän ajokortilla A. Jos kolmipyörän suurin moottoriteho on enintään 15 kW sitä saa ajaa myös ajokortilla A1 (ns. kevytmoottoripyöräkortti). Vaikka moottoripyörää ja siihen kytkettyä hinattavaa ajoneuvoa saa ajaa A ajokortilla, hinattavista ajoneuvoista ei ole ajokorttilaissa mainintaa kolmipyörälle[17]. Kolmipyörää saa ajaa myös henkilöauton ajokortilla B ja sitä ylemmillä ajokorteilla. Tällöin lisävaatimuksena on kuitenkin 21 vuoden ikä, jos moottoriteho on yli 15 kW[18]. EU:n maissa, kuten vaikkapa Saksassa ajokorttivaatimukset ovat yhtäläiset Suomen kanssa[19].

Kypärä ja turvavyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmipyörä (L5e) ajoneuvoa käytettäessä on Suomessa ja EU:n alueella, sekä kuljettajan, että matkustajien käytettävä hyväksyttyä suojakypärää, ellei ajoneuvossa ole umpinainen ajohytti tai kiinteä turvakaari. Turvavyötä on käytettävä jos sellainen on alkuperäisvarusteena.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Liikenneministeriö: Asetus ajoneuvojen rakenteesta Finlex. 4. joulukuuta 1994. Helsinki. Viitattu 5.2.2018. suomeksi
  2. Liikenteen turvallisuusvirasto: Ajoneuvoluokat. Trafi (verkkojulkaisu) TRAFI. Viitattu 3.2.2018. suomeksi
  3. JASON GAGLIARDI: Hell on (Three) Wheels (verkkojulkaisu) Time Asia. 17. helmikuuta 2003. Viitattu 6.2.2018. englanniksi
  4. https://dir.indiamart.com/impcat/electric-rickshaw.html
  5. E-rickshaw Association: The Economic Times Indiatimes. Viitattu 6.2.2018. englanniksi
  6. Ma'an mews Ma'an news agensy. 12 syyskuuta 2010. Viitattu 4.2.2018. englanniksi
  7. Valtioneuvosto: Asetus 290/1998 (Vanhentunut asetus) Finlex. 1998. Viitattu 26.4.2018. suomeksi
  8. Traficom - Liikenne- ja viestintävirasto: Traficom, ajonevuoluokat, 2013R0168, 01.01.2016, liite 1. traficom.fi. 01.01.2016.
  9. Janne Huhtala: Koeajossa: (verkkojulkaisu) Moottori. 22. toukokuuta 2015. Viitattu 6.2.2018. suomeksi
  10. Janne Huhtala: Koeajo (verkkojulkaisu) Moottori. 5. tammikuuta 2016. Viitattu 6.2.2018. suomeksi
  11. Trafi: Muutoskatsastus Trafin verkkojulkaisut. Viitattu 24.4.2018. suomeksi
  12. Oikeusministeriö: Ajoneuvolaki (Verkkojulkaisu) Finlex. 1. joulukuuta 2017. Viitattu 5.2.2018. suomeksi
  13. Veronmaksajien keskusliitto: Autovero Veronmaksajat.fi. Viitattu 5.2.2018. suomeksi
  14. Santtu Ahonen: Miksi ja miten moottoripyörä kääntyy (Nettijulkaisu) Bajahill. 9. elokuuta 1999. Viitattu 6.2.2018. suomeksi
  15. Norsk Motorcykkel Union: Motoristien opaskirja motoristeille (pdf) (osa 1. sivu 11.) MP69/Motoristi survival kouluttajat. Viitattu 6.2.2018. suomeksi
  16. Helmut Franz: Waybakc-macine web.archive.org. 5 helmikuuta 2005. Viitattu 4.2.2018. saksaksi
  17. Oikeusministeriö: Ajokorttilaki Finlex. Edita Publshing Oy. Viitattu 4.2.2018. suomeksi
  18. Oikeusministeriö: Ajokorttiasetus Finlex. Edita Publshing Oy. Viitattu 5.2.2018. suomeksi
  19. Bundesministerium der justiz und fyr Verbraucherschutz: JURIS gesetze-im-internet.de. Viitattu 4.2.2018. saksaksi
  20. Oikeusministeriö: Tieliikennelaki Finlex. Edita Publshing Oy. Viitattu 4.2.2018. suomeksi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]