Kolleginen päätöksentekotapa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kolleginen päätöksentekotapa eli kolleginen käsittelytapa eli kollegiaalijärjestelmä tarkoittaa menettelyä, jossa päätökset tehdään toimielimen jäsenten äänestyslausuntojen perusteella.[1] Tätä päätöksentekotapaa käytetään Suomessa tuomioistuimissa ja virastoissa silloin, kun päätöksen asiassa tekee monijäseninen toimielin.

Muita päätöksentekotapoja ovat toimisto- eli päällikköjärjestelmä, jossa viraston päällikkö tai alempaa yksikköä johtava virkamies ratkaisee asian yksinään, ja parlamentaarinen käsittelytapa, joka on käytössä jäsenluvultaan suurissa kollegioissa kuten esimerkiksi kunnanvaltuustossa.[2]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolleginen käsittelyjärjestys hallinnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolleginen käsittely tai äänestys on pääsääntöinen menettelytapa valtion monijäsenisissä toimielimissä.

Kollegiselle käsittelylle ovat tyypillisiä seuraavat seikat:[2]

  • käsittely on periaatteessa monipuolista ja perinpohjaista
  • oikeusturva on etusijalla
  • esittelijän ja esittelyn merkitys päätöksenteossa on tärkeä
  • kollegion jäsenet käyvät esittelyn pohjalta keskustelun ja lausuvat mielipiteensä esittelijän laatimasta päätösehdotuksesta ja sen perusteluista
  • päätös tehdään joko yksimielisesti tai enemmistöpäätöksenä äänestämällä
  • äänestysmenettelystä säädetään laissa

Äänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun päätöksestä äänestetään, ensin antaa lausuntonsa kollegion jäsenenä virkaiältään nuorin ja sitten muut jäsenet, viimeisenä puheenjohtaja. Jäsen ei voi pidättäytyä äänestämästä vaan hänen on pakko lausua mielipiteensä. Asiasta äänestetään yhdellä kertaa eikä erikseen eri vaihtoehtojen välillä, mutta laaja asiakokonaisuus voidaan kuitenkin jakaa osiin, kun tämä on tarkoituksenmukaista. Ensin äänestetään menettelyoikeudellisista seikoista silloin kun menettelytavasta on erimielisyyttä, ja vasta tämän jälkeen käsitellään pääasia.[2]

Äänestyksen lopputulokseksi tuleva enemmistön kanta voi olla joko esittelijän ehdotuksen mukainen, jolloin päätösehdotus hyväksytään, tai jonkun jäsenen äänestyslausunnossaan esittämän kannan mukainen, mikä käytännössä tarkoittaa ehdotuksen hylkäämistä osittain tai kokonaan. Äänet voivat myös hajaantua siten, että lopputuloksen toteaminen ei ole selvää. Tällöin lasketaan ensin yhteen ne äänet, jotka samasta perusteesta päätyvät samaan lopputulokseen. Näin laskettu ja tarvittaessa yhteen sovittamalla saatu enemmistön kanta on kollegion päätös.[2]

Jos äänet menevät tasan, puheenjohtajan kanta ratkaisee useimmissa asioissa. Joissakin erikseen säädetyissä tilanteissa päätökseksi tulee kuitenkin asianomaiselle lievempi kanta, eli äänten mennessä tasan päätöksen kohteelle edullisempi kanta tulee kollegion päätökseksi. Mikäli päätöksen lopputuloksesta ollaan kaikesta huolimatta objektiivisin perustein eri mieltä, kollegion on vielä erikseen äänestettävä päätöksen lopullisesta sisällöstä.[2]

Kolleginen käsittelyjärjestys tuomioistuimessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimmassa oikeudessa, hovioikeudessa ja käräjäoikeuden monijäsenisessä kokoonpanossa ratkaisut tehdään kollegiaalisesti siten, että päätökseksi tulee jäsenten yksimielinen päätös tai äänestyksen lopputulos, jonka määräämiseen on erilaiset säännöt riita- ja rikosasioissa.

Äänestämisestä yleensä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioistuin tekee ratkaisunsa päätösneuvottelussa. Jos tuomioistuimen jäsenet eivät neuvottelussa pääse ratkaisusta yksimielisyyteen, on suoritettava äänestys.[3]

Äänestys suoritetaan käännetyssä virkaikäjärjestyksessä siten, että ensin lausuu mielipiteensä tuomioistuimen nuorin jäsen ja viimeiseksi puheenjohtaja. Jos tuomioistuimen jäsen esittelee asian, hänen on kuitenkin ensin sanottava mielipiteensä. Jos käräjäoikeudessa on lautamiehiä, nämä lausuvat mielipiteensä viimeiseksi.[3]

Äänestyksessä esitetty mielipide on perusteltava. Poikkeuksena perusteluvelvollisuudesta on tilanne, jossa jäsen yhtyy aikaisemmin esitettyyn mielipiteeseen. Tällöin jäsenen on perusteltava mielipiteensä vain, jos perustelut poikkeavat aikaisemmin esitetystä.[3] Asianomainen voi kuitenkin esittää myös lisäperusteluja mielipiteensä tueksi.[4]

Jos syntyy erimielisyyttä itse äänestyksen toimittamistavasta tai lopputuloksesta, siitä on äänestettävä erikseen.[4]

Äänestäminen riita-asiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos riita-asiassa on esitetty useita vaatimuksia, jokaisesta vaatimuksesta on äänestettävä erikseen. Tuomioistuimen jäsenen on esitettävä mielipiteensä jokaisesta ratkaistavasta kysymyksestä.[5]

Äänestyksessä voittaa mielipide, jota jäsenten enemmistö on kannattanut. Äänten mennessä tasan voittaa mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.[5]

Äänestäminen rikosasiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänestämisessä nimenomaisesti rikosasioissa säädetään lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa 10. luvussa.[6] Tässä luvussa säädetään muun muassa siitä

  • missä järjestyksessä rikosasiasta äänestetään,
  • miten voittava mielipide määräytyy,
  • miten äänet pitää laskea silloin, kun jäsenet ovat kannattaneet useampaa kuin kahta mielipidettä, ja
  • mistä kysymyksistä on äänestettävä yhdessä ja mistä erikseen.[4]

Äänestyksessä voittaa se mielipide, jota enemmistö on kannattanut. Jos äänet menevät tasan, voittaa se mielipide, joka on vastaajalle lievempi. Toisin kuin riita-asioissa puheenjohtajan mielipide ei ratkaise äänestyksen lopputulosta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta – 10-osainen tietosanakirja. 5. painos. Viides osa (Kiz–Luu), palsta 63. Porvoo: WSOY, 1974. ISBN 951-0-01480-X.
  2. a b c d e Kulla, Heikki: Hallintomenettelyn perusteet, s. 234–239. 7. painos. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1309-4.
  3. a b c Oikeudenkäymiskaari, 23. luku 1–4 § Finlex®. (11.7.1997/690). Viitattu 18.9.2013.
  4. a b c d Jokela, Antti: Rikosprosessi, s. 643–650. 4., uudistettu painos. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1294-3.
  5. a b Oikeudenkäymiskaari, 23. luku 5–9 § Finlex®. (11.7.1997/690). Viitattu 18.9.2013.
  6. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, 10. luku Finlex®. (11.7.1997/689). Viitattu 18.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteen termipankki