Parlamentaarinen päätöksentekotapa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Parlamentaarinen päätöksentekotapa eli parlamentaarinen käsittelytapa tarkoittaa menettelyä, jossa päätökset tehdään äänestämällä kahden vaihtoehdon välillä. Parlamentaarinen käsittelytapa on käytössä jäsenluvultaan suurissa kollegioissa ja erilaisissa kokouksissa.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parlamentaarista käsittelytapaa käytetään Suomessa, kun päätöksen tekee sellainen kollegio, jonka jäsenmäärä on suuri. Tällaisia ovat esimerkiksi kunnanvaltuusto, eduskunta tai erilaiset kokoukset kuten yhtiökokous. Jäsenmäärältään suurissa ryhmissä kolleginen äänestysjärjestys ei olisi toimiva, koska erimielisyyden sattuessa tällöin olisi erikseen todettava jokaisen ryhmän tai kollegion jäsenen kanta.[1]

Parlamentaarisella käsittelytavalla viitataan myös sellaiseen poliittiseen päätöksentekoon, jossa kannan muodostaminen ei perustu yksilöiden mielipiteeseen vaan ryhmien kantoihin ja jossa on mahdollista joustavasti ottaa tai jättää ottamatta kantaa moniin ehdotuksiin.[1]

Parlamentaariselle käsittelylle ovat tyypillisiä seuraavat seikat:[1]

  • käsittelyn pohjana on ehdotus, joka sellaisenaan voidaan hyväksyä tai hylätä
  • päätösehdotus on tavallisesti esittelijän tai erityisen valmistelevan elimen laatima
  • asian käsittelyä ja keskustelua ohjaa erityinen puheenjohtaja, joka on tyypillisesti kollegion tai kokouksen valitsema
  • asian esittelyn jälkeen jäsenille varataan tilaisuus keskusteluun, joka voidaan erikseen jakaa yleiskeskusteluun ja yksityiskohtaiseen keskusteluun
  • keskustelu julistetaan päättyneeksi, kun pyydetyt puheenvuorot on käytetty
  • päätökseksi tulee joko pohjalla oleva ehdotus, jollei ole tehty kannatettua vastaehdotusta, tai vastaavasti yksimielisesti kannatettu vastaehdotus
  • mikäli päätös ei ole yksimielinen, järjestetään äänestys, jossa puheenjohtaja ehdottaa äänestystapaa ja äänestysjärjestystä sekä tekee kokoukselle äänestysesityksen
  • kannanotto ehdotukseen on voitava ilmaista yksinkertaisesti vastauksella "jaa" tai "ei", ääntä ei yleensä perustella
  • useat kannatetut ehdotukset asetetaan aina kaksi toisiaan vastaan, kunnes jäljellä on ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, joista toinen tulee lopulliseksi päätökseksi
  • enemmistön kanta voittaa
  • äänten mennessä tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee
  • puheenjohtaja toteaa äänestyksen tuloksen ja sen mukaisen päätöksen
  • äänestys on julkinen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kulla, Heikki: Hallintomenettelyn perusteet, s. 237–239. 7. painos. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1309-4.