Kodak Instamatic

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kodak Instamatic
Tyyppi taskukamera
Filmi 126 tai 110

Kodak Instamatic oli Kodakin vuodesta 1963 valmistama halpojen ja helppokäyttöisten kameroiden sarja. Se saavutti suurta menestystä ja tutustutti kokonaisen sukupolven valokuvaamiseen.

Kodak käytti Instamatic-nimeä myös joistakin Super 8 -videokameroista.[1]

Instamatic 404

Ensimmäiset Instamaticit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Instamaticit tulivat myyntiin vuonna 1963. Ne olivat ensimmäisiä Kodakin 162-filmiä käyttäviä kameroita. Helposti vaihdettavassa filmikasetissa oli anto- ja ottopuola, filmin taustalevy sekä valotustaso. Kodak myi Instamatic-kasetissa alkuvaiheessa diafilmejään Kodachrome-X ja Ektachrome-X, värinegatiivifilmiä Kodacolor-X sekä mustavalkofilmiä Verichrome-Pan.[2] Vuonna 1970 se ryhtyi pakkaamaan kasettiin myös nopeaa Tri-X-mustavalkofilmiä[3].

Instamatic-projektin pääsuunnittelija oli Dean M. Peterson, joka tuli 1980-luvulla tunnetuksi myös innovaatioistaan taskukameraselvennä. Ensimmäisenä Instamaticeista julkaistiin Instamatic 50, jonka tuli myyntiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa helmikuussa 1963, noin kuukautta ennen Instamatic 100 -mallia. 100 oli ensimmäinen Yhdysvalloissa myyntiin tullut Instamatic. 100-mallissa oli istukka kertakäyttöisille salamalampuille, kaksi suljinaikaa (1/90 ja salamakuvausta varten 1/40 s), kiinteätarkenteinen (1,2 metristä äärettömään) objektiivi eikä lainkaan himmennintä.[4].

Mallisto kasvoi pian 100/104 -perusmallin lisäksi 800/804 -mallilla, jossa oli muun muassa alumiinirunko, mittaetsin ja seleenivalomittari. (Mallimerkinnän viimeinen numero kertoi salamavalon tyypin: 0 tarkoitti sisäänrakennettua salamavaloa ja 4 ulkoista salamakuutiota.) Malliston huippumalli oli Instamatic Reflex SLR, jota valmistettiin Saksassa. Siinä käytettiin Retina S-mount -linssejä.

Kaupallinen menestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Instamatic oli välitön menestys. Vuosien 1963 ja 1970 välillä valmistettiin yli 50 miljoonaa Instamaticia. Kodak antoi jopa huomattavan määrän Instamaticeja ilmaiseksi synnyttääkseen innostusta valokuvaamiseen ja samalla pysyvää kysyntää filmeilleen.

Monet muut kameravalmistajat, kuten Canon, Olympus, Minolta, Ricoh, Zeiss Ikon ja Rollei, yrittivät hyödyntää Instamaticin menestystä omilla 126-kameroillaan. Jotkin näistä olivat paljon kalliimpia ja ominaisuuksiltaan kehittyneempiä kuin Kodakin kamerat. Eräs tällainen kamera oli vuonna 1968 Rollei SL26, jossa oli vaihdettavia linssejä, objektiivin läpi mittaus ja mittaetsin ja joka maksoi 300 dollaria. Samana vuonna Kodak toi markkinoille oman 110-koon vaihto-objektiivisen kameransa Kodak Instamatic Reflex[5].

Kodakin kilpailija Agfa toi vuonna 1964 oman Rapid-pikakamerasarjansa, joka perustui kinofilmiin ja uudenlaisiin puolattomiin filmikasetteihin: tyhjä filmikasetti asetettiin toiseen ja täysi toiseen päähän kameraa, ja hammaspyörä veti filmiä kasetista toiseen. Suomessa Agfa-Gevaert myi sitä yhteiskampanjalla Coca-Cola-virvoitusjuoman kanssa, mistä aiheutui että sitä, Kodak Instamaticia ja muita helppoja näppäilykameroita alettiin kutsua ”cocacolakameroiksi”.[6][7]

Vuonna 1966 tuli Kodakilta myyntiin uusia Instamatic X -malleja. Ne hyödynsivät uutta Magicube-salamavalokuutiota, jota Suomessa myytiin nimellä ”X-nelisalama”. Filminsiirron mukana kääntyvän kuution neljällä sivulla oli yhteensä neljä kertakäyttöistä salamalamppua,[8] ja ne laukaisi yksi kerrallaan mekaanisesti toimiva pyrotekniikkalaukaisin.

Pocket Instamatic

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perusmalli Pocket Instamatic 100.

Vuonna 1972 Kodak lanseerasi uutta 110-filmiä käyttäneen Pocket Instamatic -sarjan, jossa negatiivikoko oli 13×17 mm. Myös 110-filmirullat olivat helposti vaihdettavia ja lisäksi pienikokoisia, minkä ansiosta kameroista saatiin kompakteja. Malliston huipulla oli Pocket Instamatic 60. Siinä oli ruostumattomasta teräksestä tehty runko, mittaetsin ja automaattivalotus[9]. Alle kolmen vuoden aikana valmistettiin yli 25 miljoonaa Pocket Instamaticia, ja 110-flmi säilytti suosionsa aina 1990-luvulle saakka.

Vuonna 1975 tuli markkinoille Kodak Tele-Instamatic 430, jossa oli kaksi vaihdettavaa polttoväliä, 25 mm normaali ja 42 mm tele[10].

1970-luvulta 1980-luvun lopulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 Instamatic X -sarja päivitettiin käyttämään uutta Flipflash-salamaa. Näiden kameroiden mallimerkintä muodostettiin lisäämällä F-kirjain vastaavan Magicube-mallin merkintään. Perusmalli X-15F oli viimeinen Yhdysvalloissa myyty Instamatic. Se pysyi myynnissä vuoteen 1988 saakka.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Kodak Movie Cameras nwmangum.com. Viitattu 13.11.2014. (englanniksi)
  2. Mattila, Antti: Kamerauutisia. Tekniikan Maailma, , s. 82. Näköislehti (digitilaajille).
  3. Kamerauutisia. Tekniikan Maailma, 12/1970, s. 94. Näköislehti (digitilaajille).
  4. Mattila, Antti: Kamerauutisia. Tekniikan Maailma, 7/1963, s. 47. Näköislehti (digitilaajille).
  5. Mattila, Antti: Kolmas kerta toden sanoo. Tekniikan Maailma, 10/1997, s. 36. Näköislehti (digitilaajille).
  6. Kamerauutisia. Tekniikan Maailma, 12/1964, s. 43. Näköislehti (digitilaajille).
  7. Koivunen, Aulis: Enemmän irti Cocacolakamerasta. Tekniikan Maailma, 18/1967, s. 76.
  8. Uudet Kodak Instamatic kamerat mullistavat valokuvauksen. (Kodakin mainos.) Tekniikan Maailma, 7/1966, s. 10. Näköislehti (digitilaajille).
  9. Mattila, Antti: Kodak pocket Instamatic 60. Tekniikan Maailma, 8/1973, s. 67. Näköislehti (digitilaajille).
  10. Mattila, Antti: Kaksi toisenlaista pokkaria. Tekniikan Maailma, 18/1975, s. 76. Näköislehti (digitilaajille).
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Instamatic