Klooridifluorietaani
| Klooridifluorietaani | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-kloori-1,1-difluorietaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC(F)(F)Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2H2ClF2 |
| Moolimassa | 100,494 g/mol |
| Sulamispiste | -131 °C[2] |
| Kiehumispiste | -9 °C[2] |
| Tiheys | 1,12 g/cm3 (25 °C)[2] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 1,9 g/l (20 °C)[3] |
Klooridifluorietaani (C2H3ClF2) eli HCFC-142b tai freon 142b on halogenoituihin hiilivetyihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää jäähdytysaineena kylmälaitteissa ja vaahtomuovien valmistuksessa. Klooridifluorietaani on vahingollista otsonikerrokselle ja Montrealin pöytäkirjan mukaisesti sen käytön kehittyneissä maissa pitäisi loppua vuoteen 2030 mennessä.[4]
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klooridifluorietaani on huoneenlämpötilassa väritöntä kaasua, joka voidaan nesteyttää. Klooridifluorimetaani vaikuttaa keskushermostoon ja voi ilmaa raskaampana tukahduttaa. Yhdiste liukenee hyvin niukasti veteen.[3][5]
Klooridifluorietaania voidaan valmistaa 1,1,1-trikloorietaanin ja vetyfluoridin välisellä reaktiolla.[4] Yhdistettä käytetään kylmäaineena kylmälaitteissa, vaahdotuskaasuja polyuretaani- ja polystyreenivaahtojen valmistuksessa, ponnekaasuna aerosolipulloissa ja vinylideenifluoridin valmistamiseen.[4][5][6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1-Chloro-1,1-difluoroethane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 10.7.2017.
- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 68. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b Klooridifluorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 10.7.2017.
- ↑ a b c Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 244. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)
- ↑ a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 649-650. William Andrew, 2011. ISBN 9781437778694. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2017). (englanniksi)
- ↑ William X. Bajzer: Fluorine Compounds, Organic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 10.7.2017.
- ↑ Michael Ash,Irene Ash: Handbook of green chemicals, s. 668. Synapse Info Resources, 2004. ISBN 978-1-890595-79-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.7.2017). (englanniksi)