Klabböle kraftverk
| Klabböle kraftverk | |
|---|---|
 Klabböle kraftverk |
|
| Tyyppi | vesivoimala |
| Tuotanto | 993 MWh (1909)[1] |
| Sijainti | Uumajan kunta, Ruotsi |
| Koordinaatit | |
Klabböle kraftverk oli vesivoimala Uumajan kunnassa, Ruotsissa. Voimala otettiin käyttöön vuonna 1899 ja se syötti kaupungille sähköä vuoteen 1958 saakka, jolloin sen korvasi Stornorrforsin voimalaitos. Klabböle kraftverk on nykyään museo Uumajanjoen etelärannalla, Klabbölen kylässä, noin seitsemän kilometriä Uumajasta ylävirtaan.
Jo 1500-luvulta lähtien Klabböleforsenissa oli ollut vesimylly, jota käytettiin jauhojen jauhamiseen ja vesikäyttöiseen sahaan.[2] Höyryvoimala sijaitsi Uumajan keskustassa, mutta vuonna 1892 se piti korvata ja Uumajan kaupunki osti kosken rakentaakseen vesivoimalan vuonna 1897. Arbogalainen insinööritoimisto Qvist & Gjers sai projektikseen rakentamisen. Qvist & Gjers suunnitteli ja rakensi voimalan, jossa oli kaksi, yhteensä 400 kW:n generaattoria, sekä tilaa kahdelle generaattorille.[3][4]
Taloussyiden ja niin sanotun kungsådran (vanha laki torjua vesistön osia tukkimiselta) takia koko jokea ei padottu.[5] Sen sijaan koskenniskaan rakennettiin saranavipu, joka loi kanavan voimalaitokselle.[6] Voimala toimitti Uumajaan sähköä ensimmäisen kerran 6. joulukuuta 1899. Kuitenkin jo muutaman viikon jälkeen hyyde aiheutti ongelmia, ja siitä tuli toistuva ongelma.[7] Syy oli se, että voimala sijoitettiin virran alempaan osaan, Norrforsin ja Klabbölen väliin, jossa vesi oli jäähtynyt pisteeseen, jossa siitä tuli alijäähtynyttä.[5]
Voimala hyödynsi joen virtaamasta vain 10 kuutiometriä sekunnissa, kun keskimääräinen veden virtaama oli 430 kuutiometriä sekunnissa.[8] Näin ollen, parantaakseen virran hyödyntymistä, vesivoimalaa laajennettiin vuonna 1904 kolmannella 200 kW:n generaattorilla. Myöhemmin Axel Rudolf Bergman rakensi uuden voimalan tiilistä ja betonista vanhemman vesivoimalan viereen. Uusi voimala valmistui 28. toukokuuta 1910 ja pienempi laajennus rakennettiin vuonna 1914. Samaan aikaan Uumajan kaupunki halusi, että valtion omistama Vattenfall aloittaa rakentamaan voimalaa Norrforsenille, ja Vattenfall suostui. Ensimmäisen maailmansodan aikaan ei kuitenkaan ollut varoja käytettävissä tähän projektiin ja siten Klabböleä laajennettiin vasta vuonna 1931. Vuonna 1958 valtion omistama Stornorrforsin voimalaitos otettiin käyttöön Norrforsenissa.[9] Tämän myötä Klabbölen uudemmat laajennukset purettiin. Vanhemmat osat kuitenkin pidettiin ja nykyään ne toimivat voimalaitosmuseona, osana Umeå Energi centrumia.[10]
Vuonna 1995 Klabböle kraftverk julistettiin Ruotsin kulttuuriperintörakennukseksi.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ahnlund, s. 200
- ↑ Ahnlund s. 136.
- ↑ Klabböle kraftverk tekniskamuseet.se. Tekniska museet. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 25.5.2014. (ruotsiksi)
- ↑ a b Klabböle kraftverk vbm.se. Västerbottens museum. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 25.5.2014. (ruotsiksi)
- ↑ a b Brunnstrom & Spade, s. 26
- ↑ Brunnström & Spade, s. 26
- ↑ Klabböle besöksområde umea.se. Arkistoitu 9.4.2016. Viitattu 25.5.2014. (ruotsiksi)
- ↑ Brunnström & Spade, s. 24
- ↑ Lantz, s. 43
- ↑ Ahnlund, s. 196-203
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahnlund, Mats: Äldre industrier och industriminnen vid Umeälvens nedre del: [Older industries and industrial monuments in the lower part of the Ume river valley], s. 196–203. Uumaja: Inst. för konstvetenskap, Umeå univ., 1980. (ruotsiksi)
- Lantz, Gunnar: Kommunal kraft : hamnar, elektricitet och systembyggare i Umeå 1920-1960. Uumaja: Umeå universitet, Institutionen för geografi och ekonomisk historia, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF). (ruotsiksi)
- Olofsson, Sven Ingemar & Eriksson, Karin: Umeå stads historia 1888-1972, s. 140-146. Uumaja: Umeå kommunfullmäktige, 1972. (ruotsiksi)
- Lasse Brunnström ja Bengt Spade: Elkraft och Kraftverk. Västerbotten: Västerbottens läns hembygdsförening, 1992, nro 3. Uumaja: Västerbottens läns hembygdsförening. (ruotsiksi)
