Kirsti Manninen
| Kirsti Manninen | |
|---|---|
 Kirsti Manninen Helsingin kirjamessuilla 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kirsti Marjatta Manninen (o.s. Aukia) |
| Syntynyt | 22. lokakuuta 1952 Seinäjoki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Enni Mustonen |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kirsti Marjatta Manninen (o.s. Aukia, s. 22. lokakuuta 1952 Seinäjoki)[1][2] on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja, joka on julkaissut toistasataa teosta omalla nimellään ja kirjailijanimellä Enni Mustonen. Mannisen laajaan tuotantoon kuuluu lastenkirjoja, historiikkeja, näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia, historiallisia romaaneja, naisviihdettä, dekkareita ja kirjallisuudentutkimuksia.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjailija ja rehtori Pekka Aukian tyttärenä Seinäjoella syntynyt ja Mäntsälässä varttunut Kirsti Manninen opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, Suomen historiaa, suomen kieltä, kasvatusoppia ja tiedotusoppia. Hän avioitui eläinlääkäriksi opiskelleen Pekka Mannisen kanssa ja ryhtyi vuonna 1974 miniäksi tämän maataloon Mäntsälän Jokelanseudulle[3]. He saivat nopeaan tahtiin viisi lasta kunnes erosivat vuonna 1990.
Kotiäitinä Manninen kirjoitteli aluksi Helsingin Sanomiin arvosteluja naisille suunnatusta viihdekirjallisuudesta. Oman kirjailijanuransa hän kertoo alkaneen kimpaannuksesta eteläpohjalaisten ränniyrittäjien surkeaan laatuun ja rahapulasta heidän ison laskunsa edessä. Maatilan rakennuksiin asennetut rännit olivat notkahtaneet jo ensimmäisessä isossa sateessa. Rännit olivat mustia, mistä syntyi nimimerkki Enni Mustonen.[4][5] Kiivaan kirjoitustahtinsa – pari kolme kirjaa vuodessa ja lisäksi tv-sarjoja – hän sanoo juontavan 15-vuotiaana viettämästään vuodesta sveitsiläisessä tyttöjen sisäoppilaitoksessa ja siellä saamastaan konekirjoitusopetuksesta[6].
Manninen väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1987 Ylioppilaslehden pakinoista (Ollista Bisquitiin – Ylioppilaslehden pakinat 1913–1968).[1]
Mannisen kirjoittamasta ja Pirkko Kanervan kuvittamasta teoksesta Tivolimäellä tavataan tehtiin samanniminen animaatiosarja vuonna 1989.
Vuonna 2006 Manninen sai yhdessä Jussi Kaakisen ja Juha Kuisman kanssa Suomen tietokirjailijat ry:n Tietopöllö-palkinnon teoksesta Suomen lasten historia.[7] Vuonna 2009 hänelle myönnettiin Kaarina Helakisa -palkinto.[8]
Kirsti Mannisen tytär on kirjailija Katri Manninen. Pojat Kusti ja Jaakko ovat muusikoita. Mannisen toinen avioliitto 1990-luvulla jäi lyhyeksi miehen kuoltua keuhkosyöpään kolmen yhteisen vuoden jälkeen[6].
Manninen on kirjoittanut myös asuinseutunsa Mäntsälän Jokelanseudun historiasta.[9][10] Hän sai törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta kuuden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen maaliskuussa 2017. [11]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaanit nimimerkillä Enni Mustonen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maitotyttö (1984)
- Saako olla muuta? (1985)
- Hukkakauraa (1986)
- Mäntykosken Anna (1987)
- Johannes ja Helena (1988)
- Mäntyniemen miniä (1988)
- Vasikantanssi (1989)
- Toinen kevät (1989)
- Tunteiden lukukausi (1990)
- Kukkia Piretille (1991)
- Nostovara (1992)
- Yksinäisten sydänten kerho (1993)
- Seitsemäs huone (1994)
- Brysselinkaalia (1995)
- Yhdeksäs aalto (1996)
- Yllätysperintö (2003)
- Morsiuskesä (2009)
Koskivuori-sarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Verenpisara ikkunalla (1998)
- Ruiskukkaseppele (1999)
- Kielon jäähyväiset (2000)
- Metsäkukkia asvaltilla (2001)
- Unikkoja ikkunassa (2002)
Järjen ja tunteen tarinoita -sarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nimettömät (2004)
- Mustasukkaiset (2005)
- Lipunkantajat (2006)
- Sidotut (2007)
- Parittomat (2008)
Pohjatuulen tarinoita -sarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lapinvuokko (2010)
- Jääleinikki (2011)
- Kultarikko (2012)
Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mustonen, Enni: Paimentyttö. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-29279-1
- Mustonen, Enni: Lapsenpiika. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28537-3
- Mustonen, Enni: Emännöitsijä. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-27583-1
- Mustonen, Enni: Ruokarouva. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-28492-5
- Mustonen, Enni: Ruokarouvan tytär. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-28493-2
- Mustonen, Enni: Taiteilijan vaimo. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-31869-9
- Mustonen, Enni: Sotaleski. Helsinki: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-31870-5
- Mustonen, Enni: Pukija. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-34931-0
- Mustonen, Enni: Näkijä. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-34932-7
- Mustonen, Enni: Tekijä. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-34933-4
Rouvankartanon tarinoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mustonen, Enni: Kasvattitytär. Helsinki: Otava, 2023. ISBN 978-951-1-45434-2
- Mustonen, Enni: Kartanonrouva. Helsinki: Otava, 2024. ISBN 978-951-1-45454-0
- Mustonen, Enni: Matriarkka. Helsinki: Otava, 2025. ISBN 978-951-1-45455-7
Kytösavun tarinoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mustonen, Enni: Pikkupappilan joulu. Helsinki: Otava, 2025. ISBN 978-951-1-51655-2
- Mustonen, Enni: Pappilan piika. Helsinki: Otava, 2026.
Yhteisniteet
- Onni asuu maalla (kirjat Maitotyttö, Saako olla muuta? ja Hukkakauraa)
- Vihreän kullan maa (Mäntykosken Anna, Johannes ja Helena, Mäntyniemen miniä)
- Uuteen elämään (Vasikantanssi, Toinen kevät, Tunteiden lukukausi)
- Elämän tilaisuus (Kukkia Piretille, Nostovara, Yksinäisten sydänten kerho)
- Yhteistä tietä (Seitsemäs huone, Brysselinkaalia, Yhdeksäs aalto)
Nuortenkirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suden arvoitus (2006)
Dekkarit (yhdessä Jouko Raivion kanssa)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Punavuoren keisarinna (1990)
- Jumalan ruoska (1991)
- Ruumisvaunut Bulevardilla (1992)
- Murha Monrepoossa (1993)
- Kuolema ylioppilastalolla (1994)
- Stenvallin tapaus (1995)
Hovimäki-kirjasarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä](yhdessä Anna-Lisa Mestertonin, Carl Mestertonin ja Jussi-Pekka Aukian kanssa)
- Ruotsin vallan iltarusko. Gummerus, 1999.
- Keisarin auringon alla. Gummerus, 2000.
- Heräämisen aika. Gummerus, 2001.
- Oolannin sodasta sortovuosiin. Gummerus, 2002.
- Päin nousevan Suomen rantaa. Gummerus, 2003.
- Ei muuta kunniaa. Gummerus, 2004.
Lastenkirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]kuvitus Pirkko Kanerva
- Tivolimäen Kalle (1986)
- Kauan sitten (1994)
- Olipa kerran joulu (1995)
- Onko koira kotona? (1997)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kirsti Manninen Otava. Viitattu 9.12.2013.
- ↑ Kuka kukin on 2007. Otava, 2006.
- ↑ Lehtimäki, Riitta: Enni Mustonen eli Kirsti Manninen kutsuu kaikki kotiinsa. Kotiliesi, 25.10.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.5.2025.
- ↑ Puhto, Sanna: Kirjailija Kirsti Manninen rakastaa kirjoittamista niin paljon, että se on vienyt hänen terveytensä. Kotiliesi, 1.5.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.5.2025.
- ↑ Raatikainen, Jesse: Rännihuijarit ajoivat Kirsti Mannisen kirjailijaksi – Näin syntyi kirjailijanimi Enni Mustonen. Seura, 29.5.2025. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.5.2025.
- ↑ a b Siistonen, Miia: Keskenmenot veivät melkein kirjailija Kirsti Mannisen hengen. Kotiliesi, 15.4.2025. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.5.2025.
- ↑ Tietopöllö-palkinto Lastenkirjainstituutti. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 9.12.2013.
- ↑ Kirsti Manninen sai Kaarina Helakisa -palkinnon Yle Uutiset. 7.4.2009. Viitattu 17.7.2015.
- ↑ Lehtimäki, Riitta: Enni Mustonen eli Kirsti Manninen kutsuu kaikki kotiinsa Kotiliesi. 9.9.2015. Otavamedia. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ Brunou, Salla: Kirsti Manninen näkee tarinansa kuvina kirjoittaessaan Lukulamppu. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ Kirjailija Kirsti Manniselle puoli vuotta ehdollista törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta Helsingin Sanomat. 21.3.2017. Viitattu 21.3.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirsti Manninen 375 humanistia -sivusto 3.10.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
- Kirsti Manninen Kirjasampo.fi -sivustolla
