Kirkottaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuonna 1860 maalattu taideteos kuvaa naisen kirkotusta Tanskan kansankirkossa.

Kirkottaminen tai kirkotus on uskonnollinen riitti, jossa synnyttänyt nainen ja lapsi rituaalisesti puhdistetaan, siunataan ja hänen puolestaan rukoillaan kirkossa.[1][2][3] Ortodoksisen perinteen mukaan kirkotuksessa pappi esittelee lapsen seurakunnalle ja ottaa hänet seurakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.[4]

Kirkotuksella on niin ei-kristillisiä kuin kristillisiäkin juuria. Se oli kristinuskossa yleinen käytäntö ainakin keskiajalta 1900-luvulle saakka. 1960-luvulla pidetyn Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen katolinen kirkko on suurimmalta osin korvannut kirkotuksen kasteen yhteydessä pidettävällä siunauksella. Ortodoksinen kirkko harjoittaa kirkotusta edelleen.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan Länsi-Euroopassa kirkko piti synnyttänyttä naista epäpuhtaana. Synnytyksen jälkeen yleinen tapa olikin rituaalisesti puhdistaa nainen kirkottamalla tämä. Keskiaikaisesta lähdemateriaalista päätellen naiset pitivät kirkottamista positiivisena juhlatapahtumana, jossa he kiittivät Jumalaa lapsesta ja johon heidän oli hyväksyttyä pukeutua tavallista juhlavammin.[5]

Kirkon penkin selkämys tanskalaisessa Mariagerin luostarissa. Selkämyksessä on kehystetty kyltti, josta käy ilmi, että penkki on kirkottamista tai lapsen kastamista odottavia naisia varten.
Tanskalaisessa Mariagerin luostarissa sijaitseva penkki, joka on tarkoitettu kirkottamista tai lapsen kastamista odottaville naisille.

Varhaisemmin keskiajalla nainen odotti kirkotuksen alkamista kirkon ulkopuolella. 1550-luvulta lähtien nainen sai odottaa rituaalin alkua myös kirkon sisäpuolella esimerkiksi alttarin läheisyydessä. Se saattoi kertoa siitä, että kirkko ei enää pitänyt hiljan synnyttänyttä naista epäpuhtaana.[6]

Ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisen perinteen mukaan sekä äiti että lapsi kirkotetaan 40 päivää synnytyksen jälkeen. Pappi tapaa äidin ja lapsen kirkon ovella ja rukoilee heidän puolestaan, jonka jälkeen hän vie lapsen kirkon sisäpuolelle ja rukoilee tämän puolesta.[3] Kirkotus saattaa tapahtua juuri ennen lapsen kastamista[7], joskin ainakin Suomessa yleiseksi on tullut, että lapsi on kastettu jo ennen kirkotusta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Definition of CHURCHING www.merriam-webster.com. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
  2. a b Field, Clive: Churching of Women www.brin.ac.uk. 5.4.2012. Viitattu 12.2.2023.
  3. a b Kirkottaminen www.ortsaimaa.net. Saimaan Ortodoksinen Seurakunta. Viitattu 12.2.2023.
  4. Historiallinen linjaus piispainkokoukselta: Kaikki, myös tyttövauvat, viedään kirkottamisessa alttariin 29.8.2022. Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 12.2.2023.
  5. Klemettilä, Hannele: Keskiajan julmuus, s. 201. Atena, 2008. ISBN 978-951-796-517-0.
  6. Knödel, Natalie: Churching of Women users.ox.ac.uk. Huhtikuu 1995. Durhamin yliopisto. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
  7. Churching Of Mother And Child After 40 Days 10.5.2022. Saint John the Evangelist Orthodox Church. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
  8. Kaste Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 12.2.2023.