Kirkkonummen kolmoissurma

Kirkkonummen kolmoissurma on selvittämätön henkirikos, joka tehtiin Volsin kylässä Kirkkonummella 28. tai 29. heinäkuuta 1990. Sen uhreina kuolivat Veikko Antero Rytkönen (s. 1948), Berit Anne Mari Andersson (s. 1955) ja näiden kolmen kuukauden ikäinen vauva Jessica Melanie. Pariskunta surmattiin teräasein, mutta vauva kuoli hukkumalla vesisängyn rikkouduttua. Rikosta tutkitaan kahtena murhana ja kuolemantuottamuksena.

Kirkkonummen kolmoissurma paljastui 31. heinäkuuta 1990 paikalle kutsutun poliisin tarkastaessa uhrien omakotitalon. Uhrina kuolleen perheenäidin edellisestä liitosta saamat kaksoset olivat teon aikaan olleet yökylässä muualla. Kirkkonummen kolmoissurman paljastuttua teosta epäiltynä pidätettiin mies, joka kuitenkin pian vapautettiin. Mies oli ollut aiemmin Berit Anderssonin kanssa suhteessa ja sittemmin uhkaillut naista. Syyskuussa 1990 pidätettiin ja vangittiin mies, joka oli Veikko Rytkösen vanhin poika. Hänet vapautettiin viikon kuluttua poliisin esityksestä. Kolmoissurma on jäänyt selvittämättömäksi, vaikka Keskusrikospoliisi käynnisti aktiivisen tutkinnan uudelleen vuonna 2015.

Rikostoimittaja Marko Niemi käsitteli Kirkkonummen kolmoissurmaa maaliskuussa 2023 Yle Areenan podcastissa Viimeinen johtolanka.

Tausta ja uhrit

Veikko Rytkönen oli kotoisin Iisalmesta ja muutti noin kymmenvuotiaana perheensä kanssa Etelä-Suomeen, ensin Inkooseen ja sitten Kirkkonummelle. Hän tapasi jo hyvin nuorena tulevan vaimonsa ja he menivät presidentin erikoisluvalla naimisiin, koska Veikko oli vasta 17-vuotias. Kirkkonummella asuneelle avioparille syntyi poika vuonna 1966 ja viisi vuotta myöhemmin toinen poika. Sittemmin pariskunta erosi. Veikko teki työkseen erilaisia urakointitöitä ja myös hinauspalvelua.

Berit Andersson oli kotoisin Kirkkonummelta. Hän sai silloisen avomiehensä kanssa 80-luvun alkupuolella kaksoset; tytön ja pojan. Berit työskenteli ennen kuolemaansa siivoustyön johtajana.

Veikon tavattuaan, Berit ja hänen kaksi lastaan muuttivat vuonna 1989 Veikon muutamaa vuotta aiemmin rakentamaan taloon Volsin kylälle Kirkkonummella. Huhtikuussa 1990 avoliitossa eläneelle Veikolle ja Beritille syntyi yhteinen tytär, joka sai nimekseen Jessica Melanie Andersson.

Murhat

Viikonloppu 28.–29.7.1990

Veikon ja Beritin talolla oli vieraita kyseisenä lauantaina. Yksi vierailijoista oli Veikon vanhin poika, joka kävi puolen päivän aikaan palauttamassa isältään lainaamansa porakoneen. Koska hänen isänsä ei ollut kotona, hän lähti varsin pian pois. Beritin tuolloin 9-vuotiaat kaksoset päättivät samoihin aikoihin lähteä isänsä luokse yökylään, vaikkei tästä oltu etukäteen sovittu.

Rikospaikka ja tekotapa

Tekoaika on rajattu lauantain ja sunnuntain väliselle ajalle kello 20.45–10.00. Poliisin näkemys on, että tekijä on tunkeutunut yöllä taloon ja yllättänyt makuuhuoneessaan nukkumassa olleet Beritin ja Veikon. Murtojälkiä ei ole kerrottu olleen, joskin pääoven automaattilukko oli poliisin mukaan asennettu väärin ja sen on voinut saada avattua jopa kammalla. Talo oli sisältä hyvin siistissä kunnossa, mutta makuuhuoneessa poliisia odotti tyrmistyttävä näky. Surmatapaa on kuvailtu erittäin raa'aksi ja tekijää poikkeuksellisen aggressiiviseksi, ja poliisi on kertonut tekotavassa olleen mukana tunnetta, intohimoa ja päättäväisyyttä. Tekovälineitä on ollut kaksi ja ainakin toinen on ollut jonkinlainen teräase. Poliisi on myös kertonut, että molempien aikuisten kallo oli halkaistu. Veikko on ollut löydettäessä sängyn vieressä polvillaan ja Berit sängyssä. Vesisänky oli lisäksi rikkoutunut ja vesi päässyt tulvimaan makuuhuoneeseen. Jessica löydettiin vesisängyn pohjalta ja hänen kuolinsyykseen paljastui hukkuminen, mutta ei tiedetä, kuoliko hän vahingossa vai surmattiinko hänetkin. Ulkoisia väkivallan merkkejä hänessä ei ollut. Se on poliisin mukaan kuitenkin varmaa, ettei surmaaja ole voinut olla tekoa tehdessään tietämätön Jessican läsnäolosta. Varmistuttuaan uhrien kuolemasta, tekijä oli mennyt keittiöön ja ottanut sieltä mukaansa kirjetelineen ja siinä olleet noin 20 000 markkaa. Lisäksi hän oli tyhjentänyt uhrien lompakot ja ottanut mukaansa myös Veikon muistivihkon, jossa oli hänen työasioihinsa liittyviä merkintöjä. Hänen epäillään poistuneen asunnosta olohuoneen puoleisesta sivuovesta, joka oli ollut poliisin saapuessa suljettuna mutta lukitsematta.

Tutkinta

Vuosi 1990

Rikoksen vakavuuden takia keskusrikospoliisi oli heti alusta alkaen tutkinnan aloittaneen Kirkkonummen poliisin apuna. Muutaman päivän kuluttua tutkinta siirrettiin kokonaan keskusrikospoliisin vastuulle, ja he ottivat komentopaikakseen Kirkkonummen poliisiaseman. Tutkinnanjohtajana aloitti keskusrikospoliisin rikoskomisario Tuomo Koho ja rikostutkijoina toimi alkuvaiheessa muun muassa myöhemmin julkisuudesta tunnetuksi tulleet, tulevat rikosylikomisariot Tero Haapala ja Thomas Elfgren.

Poliisilla ei ollut makuuhuoneeseen tulvineen veden takia kovin hyviä lähtökohtia tutkintaan, ja lisäksi sade oli huuhtonut saviselle pihamaalle jääneitä jalanjalkiä. Myöskään merkittäviä silminnäkijähavaintoja ei ollut. Surmattujen ainoa lähinaapuri noin sadan metrin päässä ei ollut kuullut tai nähnyt surmaviikonloppuna mitään epätavallista, eivät myöskään hänen muut perheenjäsenensä. Naapuri oli sunnuntaina arvellut Rytkösen perheen lähteneen lomamatkalle, koska talon pihalla oli ollut niin hiljaista. Myös naapurin koira oli ollut yöllä haukkumatta, vaikka sillä oli tapana reagoida myös Rytkösen vieraisiin.

Pian tuli ilmi, että Rytkösten talolle oli ennen tekoa soitettu useita häiriösoittoja. Myös muut lähialueella asuneet olivat saaneet samanlaisia puheluita eikä niillä poliisin mukaan ole välttämättä mitään yhteyttä veritekoihin. Joitakin päiviä ennen murhia Veikko Rytkönen oli myös saanut postilaatikkoonsa kirjeen, jossa hänet oli kutsuttu yöllä hinaustöihin Peuramaalle, jossa kukaan ei kuitenkaan ollut ollut häntä vastassa. Tutkimuksissa paljastui, ettei kirjeen allekirjoittanut henkilö ollut todellinen.

Ensimmäinen pidätys

Jo surmien paljastumispäivän iltana poliisi pidätti Kirkkonummella asuneen, vuonna 1951 syntyneen Berit Anderssonin entisen avopuolison, joka oli myös surmatalossa asuvien kaksosten isä. Hänen kerrottiin uhkailleen Anderssonia heidän suhteensa päätyttyä, ja lisäksi eräs Veikko Rytkösen sukulainen väittää kyseisen miehen uhanneen julkisesti tappaa Rytkösen. Hänet vapautettiin kuitenkin jo seuraavana päivänä sillä poliisi ei löytänyt mitään varsinaista näyttöä häntä vastaan. Poliisi pyysi kuitenkin havaintoja miehen käyttämästä autosta, harmaasta Toyota Hiacesta.

Toinen pidätys ja vangitseminen

Keskiviikkoaamuna 5. syyskuuta poliisi teki toisen pidätyksen. Tällä kertaa kyseessä oli Helsingissä asunut ja valokuvamallin töitä tehnyt Veikko Rytkösen vanhin poika, joka oli myös juuri aloittanut opiskelun Hankenin kauppakorkeakoulussa. Hänen Helsingin keskustassa sijainneesta asunnostaan löydettiin verinen vaatekappale ja myös hänen sormenjälkiään löydettiin surmapaikalta. Iltalehti kirjoitti että poliisi olisi alkanut epäillä poikaa tekijäksi hänen laatimansa kuolinilmoituksen perusteella, johon oli laitettu uhrien oikea kuolinpäivä vaikkei poliisi ollut sitä paljastanut. Poliisi ei kyseistä huhua myöntänyt eikä kieltänyt. Samassa lehdessä uutisoitiin myös miehen rahavaikeuksista ja huonoista väleistä isäänsä. Epäillyn asianajaja kommentoi medialle ainoastaan että hänen asiakkaansa kiistää syyllistyneensä murhiin. Lopulta hänet vangittiin teosta epäiltynä saman viikon lauantaina, mutta Helsingin raastuvanoikeuden silloisen oikeusneuvosmies Raija Toiviaisen mukaan vangitseminen ei tapahtunut todennäköisin syin vaan koska oli syytä epäillä miehen osuutta tekoon. Hänet lähetettiin Pasilan poliisivankilaan ja häntä kuulusteltiin tiiviisti päivien ajan. Lopulta poliisi esitti miehen vapauttamista seuraavan viikon perjantaina. Tutkintaa johtaneen Tuomo Kohon mukaan laboratoriotutkimukset eivät tukeneet vangitsemisen jatkamista. Sen sijaan keskusrikospoliisin toimistopäällikkö Antti Turkama kommentoi kyseessä olleen poliisin kannalta epäsuotuisan lainsäädännön vuoksi tehty päätös ja että tutkimukset miehen syyllisyydestä tulisivat jatkumaan.

Alibissa käsiteltiin tapausta vuoden 1990 loppupuolella ja poliisi pyysi jutussa havaintoja punaisen Mazdan liikkeistä surmaviikonloppuna Kirkkonummella, tarkentamatta kuitenkaan miten se liittyy tapaukseen.

Lähivuodet surmien jälkeen

Vuoden 1991 syksyllä tutkinnanjohtaja Koho antoi Aamulehdelle haastattelun, jossa hän kertoi poliisin olevan varma että surmien takana on vain yksi henkilö. Hän kertoi myös tapauksen olevan aina hänen mielessään sekä työssä että vapaalla.

Vuonna 1992 Iltalehti uutisoi poliisin tutkivan surmien yhteyttä vuoden 1992 helmikuussa paljastuneeseen Punavuoren kaksoissurmaan, jota epäiltiin alamaailman välienselvittelyksi. Poliisi epäili Veikko Rytkösellä olleen yhteisiä huumekauppoja surmattujen miesten kanssa, mutta todisteita tästä ei saatu.

2000-luku

Helsingin Sanomat kirjoitti tapauksesta vuonna 2001 osana juttusarjaa, joka käsitteli pääkaupunkiseudulla tapahtuneita selvittämättömiä henkirikoksia. Tapauksen alkuvaiheesta asti tutkijana mukana ollut krp:n rikosylikonstaapeli Jukka Kallio kertoi, että poliisilla on surmien tekijästä erittäin vahva epäilys. Hän kertoi lisäksi poliisin tutkivan muitakin vaihtoehtoja.

Tutkinnanjohtajana toimi vuonna 2006 rikosylikomisario Mika Ihaksinen ja vuonna 2009 rikoskomisario Arto Tuomela. Molemmat spekuloivat lehtijutuissa teon motiiveilla ja syillä varastettuun tavaraan. 2010-luvun alkuvuosina tutkinnanjohtajaksi tuli rikoskomisario Kimmo Huhta-aho ja hän toimii tehtävässä edelleenkin. Hän on antanut mediassa paljon kommentteja tapaukseen liittyen, mutta kertonut myös ettei voi kommentoida tarkemmin jutun tutkintatoimia ja poliisin operatiivista toimintaa. Hän on myös kertonut olevansa optimistinen tapauksen selviämisen suhteen, mutta ei sitä onko poliisilla joku tietty henkilö epäiltynä. Kuitenkin hän on kertonut uskovansa tekijän olevan vielä elossa.

Aiheesta muualla

• Yle Areena: Viimeinen johtolanka – kausi 5